torstai 15. helmikuuta 2018

Hashtag vege

Vege on puhekieltä ja tarkoittaa vegetaristia eli kasvissyöjää.


Uutta kasvua luomusta -hanke järjesti tutustumismatkan Satakunnan luomuvähittäiskauppaan ja luomun näkymiin maakunnallisesti. Vierailuilla keskusteltiin kaupan edustajien kanssa paljon myös lähiruoasta ja ruokatrendeistä. Monet trendit tulevat ja menevät, mutta lähiruoka ja luomu ovat tulleet jäädäkseen. Mutta mikäs juttu tämä vege sitten on? Onko se tullut jäädäkseen? Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että vegetrendille ei näy loppua ainakaan lähitulevaisuudessa.

Jäin pohtimaan vierailujen jälkeen, elänkö tynnyrissä vai olenko vain true karnivori, että vegetrendi on mennyt minulta ohi. En elä ilman lihaa ja maitoa, joten todennäköisempää lienee, että olen itse päästänyt sen menemään ohi. Ylipäätään trendien häviäminen ihmisten mielistä käy entistä mahdottomammaksi, sillä sosiaalisen median palvelut ruokkivat trendejä ja toisinpäin.

Kaurajuomat (plus sen seitsemän sortin jatkeet juomista) soijavalmisteet, tofut, pavut, hedelmät ja vihannekset ovat nyt kuumaa kamaa. Samaan aikaan lihaa syödään ennätysmääriä. Lihatiedotuksen teettämän kyselyn mukaan 94 % suomalaisista syö lihaa jossain muodossa sen hyvän maun ja ravitsevuuden vuoksi. 6 % prosenttia suomalaisista ei syö lihaa lainkaan. Tärkeimmät syyt tähän ovat kasvissyönti ja eettiset syyt. Ohuesti paradoksaalista, että vegetrendi jyllää ja lihaa kuluu ennätyspaljon.

Tätä kirjoittaessani ja kaikkia mahdollisia sosiaalisen median kanavia ja Googlen syövereitä tutkiessani, innostun vegeresepteistä. Tai no, en nyt ihan niin paljoa, että korvaisin kaikista rakkaimman, eli maidon, kaurajuomalla. Mutta överiranskikset (sis. soijaproteiinipaloja, bataattiranskalaisia, avokadoa, granaattiomenaa, tomaattisalsaa, vegaanista majoneesia…) kuulostaa jo niin mielenkiintoiselta, että saattaisin sitä jopa kokeilla. Mättö mikä mättö – kelpaa!  

Kasvikset ovat hyvin tärkeä osa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota, joten ehdottomasti kannatan hashtag kasviskeskiviikkoa. Tästä ja kasvisreseptiikasta intoutuneena kävin läpi paikallisen K-Supermarketin vegehyllyn. Ostoskoriin päätyi grahamkasvispiirakkaa, gurttia ja suklainen soijajuoma. Vihis ei paatuneen lihansyöjän silmissä ollut houkuttelevan näköinen, joten jätin sen tällä erää hyllyyn. Huomionarvoista on, että pakkaukset itsessään ovat hyvännäköisiä!


Nyt olen rehellinen. Grahamkasvispiirakka oli minun makuaisteilleni liikaa. Palaan mahdollisimman nopeasti takaisin lihaisiin, rakkaisiin grahampiirakoihin.
Gurtti saa minulta 5/5, todella herkullista! Erittäin onnistunut miksaus mustikkaa, eläviä maitohappobakteereja ja herneproteiinia.
Suklainen soijajuoma vain muistutti minua siitä, kuinka paljon rakastankaan maitoa.


Homma taitaa minun osaltani olla pihvi.

Sillai kai?
Tuuli

perjantai 9. helmikuuta 2018

Laskiaispulliin kuuluu kunnolla täytteitä!


Kirkollisten perinteiden mukaan laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä ja laskiaistiistaista on katsottu alkavan pääsiäiseen asti kestävä paasto. Paastoa edelsi hauskanpito sekä tuhdisti syöminen. Suomalaisten talonpoikien laskiaisen viettoon liittyi puolestaan vahvasti mäenlasku. Tulevan kesän pellavan ja hampunkasvua oli mahdollista ennustaa laskun pituudella. Uskottiin, että mitä pidemmäs lasku meni, sitä paremmin pellava seuraavana kesänä kasvoi.

Nykyisin laskiaiseen liitetään talviliikuntariehat ja ruokaperinteistä hernekeitto sekä laskiaispullat. Itselleni ehdoton suosikki laskiaisessa onkin talviliikunta sekä reippailun päätteeksi ansaitut laskiaispullat. Koska meillä on täällä Satakunnassa tällä hetkellä ihan kunnon talvi ja pakkasetkin paukkuvat, on ulkona monenlaisia mahdollisuuksia liikuntaan. Perinteisesti laskiaiseen liitettävän mäenlaskun lisäksi voi esimerkiksi lähteä hiihtämään tai luistelemaan. Mikäs onkaan sen parempaa, kuin reippaan hiihtolenkin päätteeksi nauttia laskiaispullista kera lämpimän kaakaon!

Tähän mennessä olen enimmäkseen nauttinut äitini leipomista laskiaispullista, sillä mielestäni pullan leipominen on ehkä hieman tylsää puuhaa, ja äidin pullat ne vain ovat parhaita! Nyt kuitenkin päätin ryhdistäytyä ja kokeilla, josko onnistuisin leipomaan yhtä hyviä pullia kuin äitini (…tai no lähes yhtä hyviä edes). 

Niinpä etsin äitini pullareseptin ja ryhdyin työn touhuun!

Pullat saatu uuniin asti! Reseptin pikkupullat muuttuivat vähän alkuperäistä suunnitelmaa suuremmiksi..
Perinteisestä hillosta poiketen tein mansikkasurvosta pakkasesta löytyneistä mansikoista. Survoin haarukalla sulaneita mansikoita ja joukkoon laitoin hieman sokeria. 
Valmiit pullat! Hillon lisäksi laskiaispulliin kuuluu kunnolla kermaa! Niin, että pullat ovat hyvin meheviä ja niitä on jo vähän vaikea syödä.


Jos haluat laskiaisperinteitä noudattaen nauttia myös satakuntalaisesta hernekeitosta, löydät sen reseptin täältä.


Sillai kai?
Heidi

Lähde: Jyväskylän yliopiston museo: Laskiainen: https://www.jyu.fi/tdk/museo/laskiainen/las1.html

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Made on keskitalven herkku

Keskitalvi on vahvasti madeaikaa ja ainakin Satakunnassa mateen pyyntiaika alkaa olla nyt käsillä. Kala kutee kotivesistönsä sijainnista riippuen tammi-maaliskuussa. Mateen ammatillinen pyynti tapahtuu yleensä rysillä tai verkoilla. Vapaa-ajan kalastaja tavoittelee madetta puolestaan useimmiten pilkkimällä. Made ottaa pilkkiin päivälläkin, mutta yleensä parhaat saaliit saadaan hämärässä kutualueiden tuntumasta.
Made on turskakaloihin kuuluva petokala, joka viettää aikuisikänsä viileiden vesien ympäröimänä, jos mahdollista. Ilmaston muuttuminen ja siitä aiheutuva vesien lämpeneminen aiheuttavat haasteita mateen selviämiselle etenkin eteläisessä Suomessa. Veikeän konnamaisesta ulkomuodostaan huolimatta itse kala on lihaltaan herkullisen makuinen. Valmistusmahdollisuuksia onkin monia. Yksi ehdoton mateesta valmistettava herkku on madekeitto.
Madekeitto
  • 1 kg nyljettyä madetta
  • 8 perunaa
  • porkkana
  • 2 sipulia
  • puolikas selleri
  • voita
  • kuohukermaa
  • merisuolaa
  • maustepippureita
  • laakerinlehtiä
  • tuoretta tilliä

1. Made nyljetään, sisäelimet ja kidukset poistetaan ja kala pestään. Maksan ystävät poimivat maksan talteen. Jos tuuri käy ja kohdalle on sattunut kutematon naaras, otetaan mäti talteen.

2. Ensin keitetään kalaliemi. Nyljetty made laitetaan kattilaan päineen kaikkineen (voidaan paloitella, jos iso). Kattila täytetään kylmällä vedellä ja joukkoon laitetaan pari laakerinlehteä, sopivasti maustepippuria ja merisuolaa. Annetaan kiehua kypsäksi ja keitoksen pinnalta kaavitaan syntyvää vaahtoa pois. Hieman kitkerä vaahto ei ole vaarallista, muttei se makua parannakaan. Kun made on kypsää, nostetaan se lautaselle. Lihat irrotetaan ruodoista.

3. Otetaan toinen kattila, jonka pohjalle laitetaan kunnolla voita. Lisätään pilkottu sipuli ja lohkotut perunat sekä selleri ja kuullotetaan pieni tovi. Toisessa kattilassa oleva kalaliemi siivilöidään kasvisten päälle ja annetaan kiehua kypsäksi. Lisätään mausteita, jos tarvetta. Jos maksaa maistuu, lisätään se tässä vaiheessa keittoon.

4. Lopuksi lisätään kuohukerma, liemitarpeista peratut lihat ja runsaasti tuoretta tilliä.

5. Jos perkaaja on ollut huolellinen, nautitaan erinomaista ruodotonta kalakeittoa!

Sillai kai? Tero


maanantai 18. joulukuuta 2017

Jauhopeukalo keskellä kämmentä


Työnnän pullat uunihin, vedän ulos valmihin, näen piipusta, kun savu kohoaa…

Suositussa lastenlaulussa lauletaan, kun Leipuri Hiiva leipoo kaakut kumputiellä. Minä joudun häpeäkseni myöntämään, että olen kaukana Leipuri Hiivasta. Leivonta ei ole koskaan kolahtanut – liekö siihen syy, että olen kädentaidoiltani kömpelö vai että minulta puuttuu silmää ja mielikuvitusta loihtia mitä upeampia leivonnaisluomuksia. Leivontabravuurini rajoittuvatkin perinteisiin sämpylöihin ja murean keksipohjan juustokakkuun (joka ei kuitenkaan lopulta edes hyydy). Google-haun antamat sadat leivontablogit aiheuttavat minulle lähinnä ahdistusta ja reseptien monimutkaisuus lamaannuttaa innostuksen heti alkuunsa. Toivotonta! Mitä tehdä?

Maakunnassamme on monia kahvila-konditorioita ja leipomoita, joista on mahdollista tilata tai ostaa suoraan vitriinistä mitä herkullisimpia suolaisia ja makeita herkkuja. Lähikaupan hyllyissä on ilahduttavan paljon lähileipomoiden tuotteita. Mikäli leivontakärpänen ei ole siis purrut, ei ole syytä vaipua synkkyyteen, sillä vaihtoehtoja tarjottavaksi löytyy paljon. Konditorioista ja leipomoista on mahdollista tilata omannäköisiä herkkuja – kakut ovat räätälöitävissä kuin vaatteet konsanaan ja lähileipomon tuoreen leivän tuoksu on suorastaan huumaava! Luulen, että syy siihen, miksi leivonta ei minuun kolahda, juontaa juurensa siihen, että en ole makean perään (tiedän, outoa). Sen sijaan olen perso kaikille suolaisille herkuille, kuten sämpylöille ja suolaisille piirakoille. Suolaisiin leivonnaisiin innostun paljon enemmän kuin makeisiin – esimerkiksi pinaatti-juustosarvet tai siemennäkkäri ovat herkkuja, joita uskaltaisin heikolla hetkellä kotikeittiössäkin kokeilla. Kuitenkin mystinen fakta on, että muiden tekemät leivät maistuvat aina paremmilta. Näin ollen taidan ostaa sämpylät ja muut leivonnaiset jatkossakin lähileipomosta. Siten annan heidän käsityölleen ja tarinoilleen suuren arvostuksen.

Sikses makeaa ja suolaista joulua!

Sillai kai?
Tuuli


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kestävyyttä ja kasvisruokaa

Sikses-hankkeemme järjestää marraskuun lopulla ammattikeittiöille kaksi tilaisuutta, joissa maakunnan keittiöhenkilökuntaa pääsee kokeilemaan uusia EkoCentrian ammattikeittiöille suunnittelemia kasvisruokaohjeita käytännössä. Tavoitteena on, että keittiöt saavat uusia ideoita ruokalistoilleen.

Kaikenlainen kestävä ja vastuullinen tuotanto on noussut esille viime vuosina. Myös vastuullisiin elintarvikehankintoihin kiinnitetään huomiota. Tällöin tarkoitetaan raaka-aineen tuotannon ympäristövaikutuksia, eläinten hyvinvointia, elintarviketurvallisuutta ja myös sosiaalista vastuullisuutta. Kasvisruoka ja vielä sillä tavalla tuotettuna, että suurin osa raaka-aineista saadaan paikallisesti tai ainakin kotimaisena, on yksi vastaus kestävään tuotantoon. Julkisten keittiöiden tarjoama ja heidän käyttämänsä raaka-ainemäärät eivät ole pieni juttu. Ei ole aivan sama, mitä tarjotaan ja mistä raaka-aine on peräisin.

Kasvisruoka ei pidä nälkää. Tällaisia väitteitä kuulee ja ne varmaan pitävät osittain paikkansakin. Avainjuttu on tehdä kasvisruoista ravitsevia ja maittavia. Tälle rintamalle ovat onneksi monet toimijat lähteneet – siis kehittämään ammattikeittiöille reseptejä, joissa pääosaa näyttelevät kotimaiset, täyttävät kasviproteiinit. Kaikkein proteiinipitoisempia kotimaisia kasvisraaka-aineita ovat herne, härkäpapu, hamppu ja täyssyväviljat. Eikä pidä unohtaa kvinoaa, jonka välttämättömät aminohapot ovat oikeissa suhteissa.

Kasvisruoka voi olla pääruoka tai lisuke. Kasvisruokaa voi olla tarjolla joka päivä tai muutaman kerran viikossa. Kerran viikossa voi olla pelkästään kasvisruokapäivä. Kukin valitsee oman tapansa toteuttaa tavoitteensa vähentää ruoan ilmastovaikutuksia.

Myös me kuluttajat voimme lisätä kasviruokien tekemistä ihan omissa kotikeittiöissämme. Itse aion kokeilla viikonloppuna hernerouhe-ruusukaalipaistosta gluteenittomaksi tuunattuna, kvinoalla muuten. Onhan nyt ruusukaalin paras sesonki menossa.



Helppoja ja hyviä reseptejä löytyy Kasviproteiinistavoimaa! -reseptivihkosta.


Kotonakin myös muistamme, että emme ruoki hukkaa – emme sitä biojäteastiaa tai omaa vyötäröämme. Herkkupäiviäkin saa olla, mutta arjessa meillä pitäisi olla järki mukana ja meidän kannattaa muistaa Ilmasto-opas.fi:n ohje – ”tyhjien kalorien välttäminen on hyväksi ilmastolle, vyötärölle ja lompakolle”. 

Sillai kai ja eikös niin? 
Jaana 

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Satakunta - ruokamaakunta

Kuluva vuosi on juhlavuosi monella tavalla. Mikä hienointa, saamme juhlia Suomen 100-vuotista taivalta itsenäisenä tasavaltana. Moni järjestökin juhlii satavuotista toimintaansa, niin myös maatalousyrittäjien, ruoantuottajien etujärjestö MTK, MTK-Satakunta ja monet paikalliset tuottajayhdistykset. Ruokamme tuottajat saavat juhlia vaativan työnsä lomassa. Tosin tällä hetkellä juhlamieltä latistavat surkeat sadonkorjuuolosuhteet.

Suomalaisella maaseudulla, ruoantuotannolla ja metsätaloudella on aina ollut merkittävä rooli itsenäisen Suomen historiassa. Yhdessä ne muodostavat vahvan kasvutarinan. Maatalousvaltainen, pohjoinen maa on kehittynyt voimakkaasti, monipuolistanut elinkeinorakenteensa, kansainvälistynyt sekä kokenut talouden nousut ja laskut.  Elinkeinossamme, pelloilla ja metsissä, korostuu edellisten sukupolvien tekemä työ, joka on luonut pohjan nykyiselle toiminnalle sekä tiloilla että järjestötyössä. Voimme ja meidän tulee olla kiitollisia heidän työstään.


MTK-Satakunnan 100-vuotisjuhlassa juhlapuheen piti MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila. Haluan lainata otteen hänen puheestaan. ”Kaikista aineksista, ahkerista ihmisistä ja viljavasta maasta, on rakentunut vuosisatojen aikana vahva ruokamaakunta. Sitähän Satakunta on vielä tänäkin päivänä. Kyseessä ei ole pelkästään vahva maatalous, vaan eturivin ruokateollisuus ja koko ruokakulttuuri. Satakunnan vahvuus on monipuolisuus. Kasvintuotannossa korostuvat erikoiskasvit. Kotieläintuotannossa on nähty valtava rakennemuutos, mutta olemassa olevat yksiköt ovat erittäin kilpailukykyisiä Suomen mittakaavassa. Kunnia-asiana on ollut se, että maataloustuotteet jalostetaan mahdollisimman pitkälle oman maakunnan alueella. Sitä kautta luodaan työtä ja hyvinvointia omalle alueelle. Sama koskee myös metsätaloutta ja puun jatkojalostusta. Maatalousyrittäjät ovat monet taistelut taistelleet, kun ovat puolustaneet ja kehittäneet ruokateollisuuttaan. Yhtenä esimerkkinä on sokeritehtaan rakentaminen Säkylään. Tänä päivänä tästä teollisesta keskittymästä on muodostunut yksi Suomen elintarviketalouden lippulaivoista. Uusimmista investoinneista voi mainita Rauman broileritehtaan.” Laittamattomasti sanottu.

Sataa vuotta juhlittaessa katsellaan väistämättä menneisiin vuosiin ja tapahtumiin - niin on hyvä ja ihan terveellistä. Miten se menikään - ”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten” (Adolf Ehrnrooth). Tulevaisuuden pohdinta on kuitenkin aina tarpeellista ja ehdottoman välttämätöntäkin. Maataloutemme on osa Eurooppaa ja globaalia maailmaa - ei voida vain sopeutua, jäädä ajopuuksi tai luottaa vain jonkun muun tekemisiin.

Lyhyemmällä tähtäimellä haasteet ovat edessä jälleen kerran EU:n yhteisen maatalouspolitiikan jatkosta neuvoteltaessa. Tulevana talvena ratkaistaan pitkälti EU:n maatalouspolitiikan periaatteet ensi vuosikymmenelle. Muutokset voivat olla merkittäviä, ja maatalousyrittäjien, samoin kuin koko ruokaketjun on varauduttava niihin. Tulevaisuutta on, että rakennekehitys etenee ja teknologia kehittyy. Joka puolella puhutaan digitalisaatiosta ja robotisaatiosta, niiden etenemisessä myös maatalouden on pysyttävä kärkijoukoissa. Ilmastonmuutos ja sen hillintä luovat elinkeinolle omat haasteensa. Liekö maataloutemme toimintaympäristö ollut koskaan seesteinen tai ongelmaton - elinkeinoon kohdistuvat haasteet ovat vain olleet erilaisia eri aikakausina. Meillä on EU:n nuorimmat ja koulutetuimmat yrittäjät, jotka varmaan pystyvät ottamaan moninaiset haasteet vastaan.

MTK:n juhlavuoden yhtenä tavoitteena on vahvistaa maatalousyrittäjien ylpeyttä omasta työstään ja ammatistaan. Terveen ylpeyden aiheena voidaan pitää sitä, että pohjoisista olosuhteista huolimatta Suomi on aidosti itsenäinen kansakunta myös siinä mielessä, että kykenemme tuottamaan ruoan kansalaisillemme. Oma ruoantuotanto on turvallisuutta. 

Sillai kai? Maarit Hollmèn
järjestöagrologi

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sienisadon hyödyntäminen


Sienisadon hyödyntäminen on tuttua näin syksyisin. Monella yrittäjällä on tuttuja poimijoita, jotka toimittavat metsän aarteita - sieniä ja marjoja - kiireiselle yrittäjälle. Sienet monipuolistavat ruokalistaa ja maistuvat niin arjessa, kuin juhlassa.

Kulunut syksy on ollut vähäsatoinen sienien osalta. Tosin tuttuja sieniä, kuten keltavahveroita, on voinut poimia elokuusta lokakuulle. Herkkutatteja näkyi vähäisesti, mutta suppilovahveroita tuntuu löytyvän edelleen kivasti. Alkukauden sienet maistuvat heti poiminnan jälkeen kevyesti pannulla sipulin kanssa pyöräytettynä.

Kaikenlaiset uudet ohjeet viehättävät. Näin kansallisen korvapuustipäivän kunniaksi halusin jakaa kansaanne sienipuustien ohjeen. Ota vinkki talteen ja vielä ei ole liian myöhäistä tehdä metsäretkeä.

Sienipuustit

Taikina
5 dl vettä
pussi kuivahiivaa
0,5 dl siirappia
1–2 tl suolaa
yhteensä 10-12 dl vehnä ja grahamjauhoja
0,5 dl rypsiöljyä


Täyte
3 dl esikäsiteltyjä sieniä
200 g sulatejuustoa
0,5 dl ruohosipulisilppua (sipulia)
0,5 tl suolaa

Voiteluun kananmunaa

Pinnalle: pellavansiemeniä tai juustoraastetta


  1. Liuota hiiva haaleaan veteen. Lisää siirappi ja suola. Alusta taikina vehnäjauhoilla ja grahamjauhoilla ja lisää lopuksi öljy.
  2. Sekoita sulatejuustoon esikäsitellyt sienet. Mausta seos yrttisuolalla.
  3. Jaa taikina kahtia ja kauli se kahdeksi suorakaiteeksi.
  4. Levitä täyte levyille.
  5. Kääri rullalle. Leikkaa noin viiden sentin paloiksi. Litistä palojen keskikohdat kuten korvapuustit
  6. Kohota, voitele ja ripottele pintaan pellavansiemeniä, juustoraastetta tai kuivattuja yrttejä.
  7. Paista 200 asteessa noin 20 min. Nauti salaatin kera tai iltateen herkkuna.

Sillai kai? 
Anna