keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Nyt metsään luvan kanssa!

Innostus luonnonyrtteihin tarttuu aina näin kesän korvalla. Itse kerään ja käytän luonnonyrttejä monipuolisemmin vuosi vuodelta. Mukaan mahtuu hyviä ja vähän huonompia keruukokeiluja. Tänä keväänä ilmasto on ollut kaikkea muuta kuin suosiollinen aikaiselle keruukaudelle. Keruuretken voi tehdä omassa pihassa tai metsässä sekä luvalla naapurin mailla. Jokamiehen oikeuksien mukaisesti meillä kaikilla on lupa kulkea toisen maalla, yöpyä tilapäisesti ja kerätä sieniä, marjoja, kukkia ja ruohomaisia kasveja. Lupa on fiksua kysyä maanomistajalta voimallisempaan luonnontuotteiden keruuseen eli oksien, kerkkien ja sammaleen keräämiseen.

Nykypäivänä monet puhuvat luonnonyrteistä kreikkalaisperäisellä sanalla horta. Horta on kreikkaa, ja tarkoittaa villiä vihreää luonnosta löytyvää syötävää. Luonnonyrtit tai villivihannekset ovat todellista aitoa lähiruokaa ja varsin ekologista. Viljelypanoksia ei juurikaan tarvita ja kuljetusmatkaa on vähän tai ei lainkaan. Luonnonyrtit voidaan poimia omasta pihasta ja ovat lähes ilmaisia.

©Sari Toikkanen
Luonnonyrtit sisältävät runsaasti antioksidantteina toimivia vitamiineja, hivenaineita ja flavonoideja. Kuten ruokavaliossa yleensä, kannattaa myös luonnonyrttien käytössä suosia monipuolisuutta ja vaihtelevuutta. Rohdosmaisesti vaikuttavia aineita sisältäviä luonnonyrttejä ei suositella käytettäväksi päivittäin viikkoa pidempään (kamomillasaunio, kultapiisku, mustikka, puolukka, peltokorte ja siankärsämö).  Nokkonen, mesiangervo, kataja, väinönputki ja koivunlehti voivat taas lisätä virtsaneritystä ja pitkään käytettynä rasittaa munuaisia. Oksaalihappoa sisältävät kasvit (raparperi, suolaheinät, ketunleipä ja mustikanlehti) voivat puolestaan haurastuttaa luustoa ja rasittaa munuaisia.  Munuaissairauksia sairastavia suositellaankin välttämään oksaalihappoa kokonaan. Luonnonyrttien tunnistuksessa ja käytössä onkin aluksi hyvä pysyä helposti tunnistettavissa ja turvallisissa kasveissa.

Kymmenen tuttua luonnonyrttiä

Luonnonyrtit ovat kuitenkin oikein kerättynä ihana lisä ruokavaliossa tai ruoassa ennen kesän sadon kypsymistä. Tässä kymmenen tuttua luonnonyrttiä ja käyttökohdetta, joiden käyttöön löytää helposti lisätietoa: www.arktisetaromit.fi

  1. Nokkonen, kuivattuna ihanaa ohukaisissa
  2. Pihlaja, nuoret lehdet juomana
  3. Maitohorsma, nuoret versot parsan tapaan
  4. Koivu, salaateissa nuorina lehtinä tai tee aineksina
  5. Kuusenkerkkä, herkullista siirapiksi keitettynä
  6. Voikukka, nuoret lehdet salaateissa
  7. Vadelma, hiostettuna teeaineksina
  8. Poimulehti, salaateissa nuorina versoina
  9. Ketunleipä eli käenkaali, maustamassa esimerkiksi kotijuusto
  10. Mesiangervo, jalkahauteissa tai hiostettuna teeaineissa
Moni villivihannes kannattaa hyödyntää nuorina versoina heti alkukeväästä. Ne rikastuttavatkin ruokavaliotamme ja valikoimaamme ennen varsinaisen viljellyn satokauden alkua ja samalla lisäämme hyvinvointiamme luonnossa liikkuen. 

Vinkki! Maitohorsman kuivatut lehdet sopivat mainiosti maustamaan pannukakku- tai ohukaistaikinaa. Annoksen kruunaa kuusenkerkkäsiirappi. Mikäli siirappia jää syksyyn, on se oiva helpotus yskäiselle.

 ©Sari Toikkanen

Kuusenkerkkäsiirappi 

5-6 l kuusen vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä
1 kg sokeria
vettä
  1. Huuhtele kerkät. Peitä kylmällä vedellä niin, että ne juuri peittyvät. Anna seisoa vedessä yön yli. 
  2. Keitä kerkkiä liotusvedessä noin 2 tuntia sekoittaen koko ajan, ettei seos pala pohjaan. 
  3. Siivilöi seos. Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 1,5 litraa. 
  4.  Lisää sokeri ja keitä seosta vielä toiset 2 tuntia sekoittaen (kattilan pohjaa myöten).
  5.  Seos on nyt siirappimaista ja kovettuu vähitellen. Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin. 
Kovaa marmelosta saa lisäämällä hyydytysaineitta. Valmiin marmelon väri on punaruskea.
Huom! Kerkkien keräämiseen tarvitaan lupa maanomistajalta, eli se ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.


Sillai kai? Anna




torstai 8. kesäkuuta 2017

Yrttien täyteistä kesää kaikille!

Kuten tiedämme, kevät eteni melko hitaasti ja myös kesä on tänä vuonna hieman myöhässä. Nyt alkaa kuitenkin olla se aika vuodesta, kun luonnonyrttejä kannattaa poimia talteen ja hyödyntää esimerkiksi ravintona ja ruoanlaitossa. Itse en ole ollut mikään luonnonyrttien tietäjä tai suurkerääjä, mutta tänä keväänä olen skarpannut asian suhteen. Viime kuukausien aikana olenkin tutustunut luonnonyrttien ihmeelliseen maailmaan. Tässä teillekin oppimani vinkit – aloittelijan näkökulmasta tosin.

Luonnonyrttien maailmaan tutustumista
kirjallisuuden avulla.
Aivan ensimmäiseksi tutustuin luonnonyrtteihin, niiden keruuseen ja käyttöön lainaamalla lähikirjastosta kirjallisuutta 
aiheeseen liittyen sekä etsimällä netistä tietoa. Lisäksi pääsin myös tapaamaan paikallista yrttiyrityksen omistajaa, jolta sain vielä lisäoppia. Luonnonyrtit ovat äärimmäisen ravintorikkaita ja niissä on vitamiineja hurjat määrät. Esimerkiksi kuusenkerkissä on paljon C-vitamiinia, flavonoideja, kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia. Monia luonnonyrttejä voi käyttää suoraan sellaisenaan, vaikka salaattien joukossa, mutta yrttejä voi myös säilöä esimerkiksi kuivaamalla. Kuivaaminen onkin yrttien pääsääntöinen säilömistapa ja se on tehtävä heti keruun jälkeen. Joitakin yrttejä, kuten nokkosta, on myös mahdollista ryöpätä ja sen jälkeen pakastaa.

Luonnonyrtit ovat lähiruokaa parhaimmillaan

Tiedonhankinnassa yllätyin siitä, että ravinnoksi kelpaavia ja ruoanlaitossa hyödynnettäviä yrttejä löytyy luonnosta aivan valtava määrä. Yksi lainaamista opaskirjasista (Viettelevät villiyrtit) esitteli yli 30 luonnonyrttiä erilaisine resepteineen. Opin myös muun muassa sen, että siankärsämöä on mahdollista käyttää keittojen mausteena! Kannattaa kuitenkin aina selvittää, miten luonnonyrttejä voi käyttää ravintona ja kuinka paljon tai usein. Lisäksi kannattaa olla tarkkana, ettei kerää myrkyllisiä lajikkeita. Ensikertalaisen on siis hyvä ottaa jokin opaskirja mukaan keruureissulle – ainakin jos aikoo kerätä tuntemattomampia yrttejä.

Voikukassa kannattaa suosia
pyöreälaitaisempia lehtiä.

Löysin myös paljon mielenkiintoista nippelitietoa yrttien keräämiseen ja käyttöön liittyen. Voikukissa sahalaitaiset lehdet ovat kaikista kitkerämpiä, joten niitä ei kannata kerätä. Koivunlehtiä sen sijaan ei suositella diabeetikoille niiden nopean verensokeria alentavan ominaisuuden vuoksi. Niin ja ennen kaikkea, luonnonyrtit ovat puhdasta lähiruokaa parhaimmillaan – niitä voi löytää ihan omalta takapihalta!

Yrtteihin tutustumisen jälkeen suuntasin lähimetsään sillä ajatuksella, että löytäisin yrttejä kerättäväksi. Otin varoiksi kirjastosta lainaamani opaskirjasen mukaan, jos yrttien tunnistaminen käykin metsässä haastavaksi. Mukaani tarttui kuitenkin ensimmäisellä reissulla vain tuttuja ja turvallisia lajikkeita: nokkosta, voikukanlehtiä ja maitohorsmaa. Sen lisäksi, että mukaani tarttui muutama yrtti, sain myös aimo annoksen liikuntaa ja ulkoilmaa lähimetsässä samoillessani. Luonnonyrttien keräily voikin olla myös mieluisa harrastus.

Voikukanlehteä smoothien joukkoon!
Keruureissun jälkeen muistelin vielä, mitä yrteille pitikään seuraavaksi tehdä. Nokkonen kuivumaan, maitohorsmille huuhtelu ja voikukista keskiosa pois sekä myös niille huuhtelu. Pikkusiskoni hieman epäileväisenä ihmetteli puuhaamistani keittiössä, mutta vakuutin hänelle homman olevan täysin hanskassa ja yleisesti rikkaruohona pidetyn voikukan toimivan tulevan välipalasmoothiemme yhtenä ainesosana äärimmäisen hyvin. Kaikki keräämäni yrtit päätyivätkin lopulta käyttöön ja makunystyrätkin suhtautuvat niihin yllättävän lempeästi. Totesin, että tätä hommaa kannattaa siis toteuttaa jatkossakin. 

Seuraavaksi suunnitteilla olisikin ottaa hieman suurempi ja haastavampi askel eteenpäin. Vuorossa ovat kuusenkerkät ja niistä kuusenkerkkäsiirapin valmistaminen. Sen jo ainakin tiedän, että kuusenkerkkiä kerätessä pitää muistaa kysyä maanomistajalta lupa. Siirapin valmistaminen on sen sijaan vielä hepreaa – lopputulosta odotellessa siis.

Tässä vielä oppimani vinkit aloittelijoille:

  • Tutustu luonnonyrtteihin ja niiden käyttöön netin tai lähikirjaston kirjavalikoiman avulla.
  • Kun lähdet luontoon, kerää vain yrttejä, jotka varmasti tunnistat. Myrkyllisiäkin lajikkeita nimittäin löytyy.
  • Kerää yrtit mahdollisimman puhtaista paikoista – vältä esimerkiksi isojen teiden pientareita.
  • Totuttele makuun vähitellen – alkuun vain muutama luonnonyrtti esimerkiksi salaatin tai smoothien joukkoon.
  • Ja ennen kaikkea, nauti uuden oppimisesta sekä uusista makuelämyksistä!

Sillai kai? Heidi

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Brändi, asenne ja itseanalysointi osana tulevaisuuden ruokakulttuuria?

Me elintarvikealan ihmiset tiedämme, että Suomen tavoitteena on kaksinkertaistaa elintarvikevienti vuoteen 2020 mennessä. Kansainvälisesti tarkasteltuna kysynnän trendit ovat meille suotuisat ja tuotteillemme on kysyntää. Tarvitsemme kuitenkin vielä paljon lisää vientituotteita, tuotevalikoimaa sekä vientiyrityksiä.

Keväällä Finnish Food Innovations-ohjelma ja INNOTORI-hanke järjestivät FUTURE 2025-työpajaputken, joka keskittyi tulevaisuuden trendeihin ja uusien vientituotteiden ideointiin. Tähän kokonaisuuteen kuului myös tiedonhankintamatka Lontooseen. Matkan punaisena lankana oli benchmarkata UK:n tuotekehityksen ja –konseptoinnin asiantuntijoita, havainnoida, tutustua ja hankkia ideoita uusiin tuotekonsepteihin ja pohtia nykyisten tuotteiden räätälöintiä ja vientimarkkinoita. Matkan järjestäjänä toimi Finnish Food Innovations-ohjelma.

Ruoka puhuttelee meitä nykyään ehkä enemmän kuin koskaan – niin hyvässä kuin pahassa. Kilpailu on kovaa ja tuotteet sekä yrittäjät kilpailevat olemassaolostaan. Uusia tuotteita etsitään ja syntyy koko ajan. UK:n markkinoilla niin yrittämisessä kuin tuotteessa asenne oli tärkeintä! Eläkeläinenkin voi olla bisneksessä mukana eikä iällä tai sukupuolella ollut väliä – yksinkertaisuus oli ratkaisevampaa.

Tärkeimpiä oppeja matkalta oli kuluttajien käyttäytymisen muuttuminen vuosien varrella: Itselle sopivia tuotteita ollaan valmiita hakemaan useista eri kaupoista. Myös ravintoloiden ja kauppojen välinen suhde on murtumassa ja kaupat ovat alkaneet tarjota kuluttajille kahviloita, viinibaareja ja ruoka-annoksia. 


Tuotenäytteitä maailmalta. 

Epätavalliset ainesosat trendikkäitä
Tuotekehityksen kannalta tarkasteltuna voimme Lontoota peilaten ottaa mallia ainakin terveellisten raaka-aineiden korostamisesta, funktionaalisuudesta, helppoudesta, ympäristönäkökulman huomioimista ja brändäyksestä. Erilaisia trendejä on olemassa paljon ja tällä hetkellä muinaiset viljat, gluteenittomuus, juurekset, siemenet ja kasviproteiinit olivat merenelävien ohella pop – punajuurta unohtamatta, josta Lontoon markkinoilla oli tullut uusi lehtikaali. Erikoisten ainesosien korostaminen on tärkeää ja ihmisillä pitää olla mahdollisuus myös maistaa tuotetta, sillä jalkauttaminen luonnollisesti lisää myyntiä. UK:n markkinoiden asiantuntija Pirjo Kontio-Blunt kertoi, että vain 10 % kuluttajista lukee pakkauksen sisällön ja siihen kulutetaan aikaa sekunti. Silti kaikki faktat on kerrottava gluteenittomuudesta, vegaaniuudesta ja niin edelleen lähtien.

Kuluttaja kokeilee ja rakentaa itselleen sopivan dieetin
Kuluttajien tietoisuus ja itsediagnosointi on korostunut ja ainesosien hyväksyttyjä terveysväitteitä ei sovi unohtaa markkinoissakaan. Tulehdustiloja pyritään itse ehkäisemään ja erilaisia ruokavalioita kokeillaan rohkeammin. Tuotteen ominaisuuksien korostaminen on siis osa brändiä: tämä tekee suolistolle hyvää, tästä ruoasta tänään elinvoimaa iholle ja hiuksille, huomenna puhdistumiseen ja niin edelleen. Terveellisyys tarkoittaa eri kuluttajille kuitenkin eri asioita, eikä yleisiin ohjeistuksiin luoteta, vaan tieto haetaan itse. Pienille yrityksille tämä voi tarkoittaa mahdollisuutta.

Onko banaani enää paras välipala?
Välipalakulttuurin nousu – snackification – on tullut jäädäkseen. Raaka-aineiden ja tuotteiden pitää olla helposti saatavilla, valmistettavissa ja nautittavissa. Snacking & go ja meal deal –tyyliset konseptit nähdään kiireiseen elämään ratkaisuna: Kerää koko ateria tai ota vain jälkkäri – valinnan teet sinä!

Vihreät arvot, eettisyys ja pieni hiilijalanjälki ovat puhuttaneet meitä ruoan ympärillä jo pitkään. Rinnalle on noussut vaihtoehtoisia tuotteita esimerkiksi lihalle ja vegaanien tuotevalikoima on kasvanut huikeasti ja hyönteiset nähdään yhtenä tulevaisuuden proteiinilähteenä. Hävikkiongelma on myös pyritty kääntämään voitoksi ja saataville on tuotu kakkoslaatuiset kasvikset. Innovaatioita ruokahävikin vähentämiseen oli jo kehitetty. Ostamassasi tuotteessa oli parhaimmillaan teksti: tässä on käytetty sellaisia kasviksia, jotka eivät kelvanneet kaupan hyllyille. 

Jännittävä tarina tai tuote myy!
Me suomalaiset olemme edelleen kovin vaatimattomia. Vaikka osaamme nykyään olla avoimemmin ylpeitä omista tuotteistamme ja puhtaista raaka-aineistamme, emme varmasti ole tehneet tämän osalta työtä vielä tarpeeksi. Kaikki lähtee tarinasta, sillä tarinat puhuttavat ja koskettavat. Oman tuotteen brändäys lähtee etiketistä, paketista ja logosta lähtien. Tuotekehityksessä olennaista on huomioida sen käyttäjä. Kun kehitetään tuotteita, mietitään aina sen tarkoitusta. Tämän kertomista kuluttajalle ei sovi unohtaa.

Sillai kai? Ansa

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Hitaasti smoukattua BBQ –lihaa ja villiyrttejä

Kevään maukkain merkki on syvistä metsistä kaikuva Hank Williamsin musiikki ja kuusen latvustoissa leijaileva vankka savu. Silloin raavaat kaupunkilaismiehet pakkaavat autonsa laatulihalla ja hyvällä juomalla suunnaten kohti Tortinmäkeä. On alkamassa BBQ jatkokurssi Miss Klosen Kallen ja Mikan toimesta.


Osa kurssin savustuslaitteista

Tällä kertaa kurssin erityisteemoina ovat kilpa-BBQ:n salat ja metsiemme villiyrttiaarteet. Kurssi kuitenkin aloitetaan kevyemmin saunomisella ja pienellä iltapalalla. Iltapalaan kuuluu itse tehtyjä tacoja, salsoja, salaatteja sekä wingsejä, savustettua flanksteak’a ja limekanaa, jotka herättelevät makuaisteja ja viestivät sisäelimille, että tulevina kahtena päivänä on odotettavissa maustettua lihaa – ja paljon.

Lauantaina, kurssin varsinaisena avauspäivänä, paikalle saapuvat Suomen ainoan kilpa-BBQ –tiimin jäsen Riku Naskali ja Perinnepadasta villiyrttiasiantuntija Päivi Lehtonen. Ensin tietysti nautitaan ravitseva ja terveellinen aamiainen, sillä erityisesti villiyrttien bongailu metsässä vaatii energiaa.

Aamiaisen jälkeen ryhmäni suuntaa metsään, tai oikeastaan hakkuuaukealle Päivi Lehtosen johdolla. Koska kevät on niin myöhässä, emme oikeastaan löydä vielä muuta syömäkelpoista kuin horsmaa. Horsma on monikäyttöinen kasvi; sitä riitti coleslaw –salaattiin sekä peston ja vinegrette –kastikkeen raaka-aineeksi, sekä tietysti savussa grillattavaksi. Horsmalla voi muuten korvata tuontiparsat aivan kevyesti! Kuivatusta mesiangervosta valmistimme jälkiruoaksi maukasta pannacottaa.


Horsman grillausta.


Iltapäivän ryhmässä päästin kuulemaan BBQ:sta kilpailunäkökulmaa – enää pelkkä maku ei ratkaise vaan pitää huomioida myös ulkonäkö ja mureus. Toisin kuin kotioloissa, jossa riittää muutama eri mausterub -sekoitus, niin alan kilpailuissa brisketit injektoidaan fosfaattipohjaisella nesteellä (vapise Herra Snellman!) kahdeksan tuntia ennen savustusta. Ylimääräistä rasvaa trimmataan pois ja savustuksessa käytetään korkeampia lämpötiloja (135 - 150°C) kuin kotioloissa, kauniin värin saamiseksi ja savustusajan lyhentämiseksi.  Kanasta käytetään luullisia reisipaloja, joiden nahasta kaavitaan rasva ”bite through”:in varmistamiseksi. Rubatut kananpalat saivat ensin olla foliovuoassa kuumassa 30 min voikylvyssä, jonka jälkeen ne siirrettiin savustukseen. Lihan lisäksi savustimiin laitettiin kokeilumielessä myös kokonaisia perunoita ja herkkutattien jalkoja.


Savustetuille wingseille annetaan vielä väriä.                  

Perinteisesti Suomessa suositaan smoukkauksessa naudanlihan osalta tuontilihaa. Osittain siksi, että Suomessa brisketit (naudan rinta) ja flanksteakit (naudan kuve) menevät lihanleikkaamoissa suoraan jauhelihamyllyyn ja toisaalta siksi, että vähittäiskaupoista ei saa riittävän rasvaista ja marmoroitunutta lihaa, sillä pääosa kauppojen naudanlihasta on itseasiassa lypsennän lopettaneen lehmän lihaa. Mutta Suomessa kuitenkin kasvatetaan myös rotukarjaa, joten päätin itse ottaa savuun mukaan kotimaista briskettiä. Sen hankkiminen ei ole monimutkainen juttu. Soitto Vuorenmaan tilateurastamolle ja Juha varasi minulle satakuntalaista rotuhiehon briskettiä leikkauspäivänä vakuumiin pakattuna. Brisketit saivat ylleen Miss Klosen Beef rubia ja uutta salaista rubia, johon oli lisätty ainakin kahvia ja kaakaota. Yhdeksän tunnin savustus ja tunnin vetäytyminen foliossa lämpölaatikossa – oli hyvää, todella hyvää! Omasta mielestäni jopa parempaa kuin australialainen Black Angus.



Rubatut brisketit neljän tunnin savustuksen jälkeen.

Alan mestareiden edessä vannoutunutkin lihan ystävä nöyristyy. Ei riitä, että saa lihan onnistumaan. Myös lisukkeet, kastikkeet ja salsat pitää olla oikeanlaiset, niihin meitä opasti kokkimme Jani. Meillä Satakunnassa on löydettävissä kaikki raaka-aineet onnistuneeseen BBQ –ateriaan. Löytyy possua, lammasta, rotukarjaa ja siipikarjaa eri muodoissa – suosittelen kaikkia tutustumaan REKO –lähiruokarinkien tuottajiin, heiltä voi suoraan tiedustella erilaisia ruhonosia. Myös kalaa kannattaa joskus savustella muullakin kuin leppäpuulla.

En tiedä saisiko tätä paljastaa, mutta maustamalla ja savustamalla saisi kasvisruokavaliolla olevakin paljon enemmän kasviksista makua irti. Savustimia voi hankkia halvimmillaan reilulla satasella eli ovat hippasen kalliimpia kuin kunnolliset hiiligrillit. Olennaista on kuitenkin muistaa se, että kuumennus tapahtuu epäsuoralla lämmöllä ja savua ei tuoteta leppäpuulla, joka on varattu muikulle ja palvikinkulle.

Niin ja unohtui vielä muistuttaa siitä, että kun ”low and slow BBQ is on”, niin kaiuttimista saa kuulua vain country –musiikin klassikoita. Näin vältetään stressilihan syntyminen.

Sillai kai? Marko

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Ruoka - mitä maukkain puheenaihe

Maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmisteltiin helmikuussa 2017 eduskunnalle annettu valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta. Sen valmisteluun sitoutettiin satoja eri ihmisiä seminaarein, työpajoin ja palautepostilaatikon kautta. Halusimme kuulla ja todella kuunnella eri sidosryhmiä virallisen lausuntokierroksen lisäksi.

Selonteon valmistelussa ruoan ja ruoantekijöiden arvostus nousi erityisesti esiin. Tutkimusten mukaan kotimaista ruokaa kyllä arvostetaan, mutta kauppataseen alijäämä kertoo muuta. Vilkaisu eri netin keskustelupalstoille palauttaa myös meidät ruoka-alan ammattilaiset nopeasti maanpinnalle: halutaan sitä halvinta tuotetta, laadusta viis. Tuntuu, että erilaisten hinnan alennuskampanjoiden myötä kuluttajien ymmärrys ruoan oikeasta hinnasta on hämärtynyt. Tarvitsemme siis edelleenkin vahvaa viestinviemistä eri kuluttajaryhmille suomalaisesta elintarviketuotannosta ja maamme rikkaasta, alueellisesti erilaistuneesta ruokakulttuurista. Vain täten ymmärrys maamme pohjoisesta erityislaadusta ja turvallisesta, laadukkaasta ruoasta - ja sen tuottamisen todellisista kustannuksista - lisääntyy.

Valmisteluprosessissa nousi esiin myös kysymys oikean, tutkimuksiin perustuvan ruokaan liittyvän tiedon löydettävyydestä ja sisäistämisestä. Keskustelu ruoan ympärillä on kiihtynyt lähivuosina. Ja hyvä niin: se mikä keskusteluttaa, se myös kiinnostaa. Sosiaalinen media antaa yhä useammalle mahdollisuuden - ja rohkeuden - välittää omat mielipiteensä. Tämä tuo ruokaketjun toimijoille oman haasteen, kun jokaisesta on tullut oman elämänsä paras ”asiantuntija”. Erilaisista ihmedieeteistä välitetään tietoja ajatusta nopeammin samaan aikaan kun esimerkiksi tutkimuksiin perustuvia, laajan asiantuntijaryhmän laatimia ravitsemussuosituksia suomitaan kilpaa. Kuluttajalta vaaditaankin kylmiä hermoja löytää se oikea tieto, ja tässä tiedonvälittämisessä meillä asiantuntijoilla on oma vastuumme kannettavana.

Ruokamaailmassa keskustelu on käynyt välillä kuumanakin esimerkiksi lihansyönnin oikeutuksesta. Selonteossa on valittu kultainen keskitie: kannustetaan syömään ravitsemussuositusten mukaisesti ml. kohtuullinen määrä punaista lihaa, mutta yhä enenevästi vaaleaa lihaa, kalaa ja erityisesti kasviksia. Selonteossa perätään myös kotimaisten vaihtoehtoisten proteiinilähteiden lisäämistä. Tämä luo osaltaan uusia innovaatioita ja liiketoimintaa samaan aikaan kun kehitetään nurmirehupohjaista eettistä kotieläintuotantoamme.

Ruokakeskustelussa päästään toivottavasti pois myös jaottelusta ”isot-pienet”. Tarvitsemme erikokoisia tiloja ja jalostavia yrityksiä täydentämään toinen toisiaan ja palvelemaan yhä paremmin pirstaloituneemmaksi käyvää kulutuskysyntää. Tämän monimuotoisuuden tunnisti myös selonteko.
Tärkeintä ruokakeskustelua on kuitenkin se yhteisen ruokapöydän ääressä perheen ja ystävien kanssa käyty keskustelu. Juhliessamme Suomi100 -vuotta kantavana teemana on myös Syödään yhdessä. Haastankin meidät kaikki syömään useammin yhteisen pöydän ympärillä ja nauttimaan hyvistä ruoista ja ruokakeskusteluista!

Sllai kai? Kirsi, rouva Lähiruoka maa- ja metsätalousministeriöstä, Sikses parasta -ohjausryhmän jäsen.

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 

torstai 13. huhtikuuta 2017

Maitotytön ajatelmia

Kaikilla on muistoja maidosta lapsuusajoilta. Muistan elävästi, kuinka 90-luvulla koulussa ruokalan seiniä peittivät maitoaiheiset julisteet. Maitopoika Teemu Selänne kannusti koululaisia juomaan maitoa. Kuvaputkessa maitoa mainostettiin mitä sykähdyttävin eri tarinoin. Voi mitä nostalgiaa!

Maidon suurkuluttajana perehdyin äskettäin Valion ja maidon historiaan. 90-luvun alkupuolella EU luokitteli kolme maitolaatua: täysmaito (yli 3,5 %), kevytmaito (1,5–1,8 %) ja rasvaton maito (alle 0,3 %). Suomen liittyessä EU:hun kiisteltiin siitä, että ykkösmaitoa (1 %) sai kyllä myydä, mutta sitä ei saanut kutsua maidoksi! Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tänäkin päivänä kaupan hyllyillä on ykkösmaitoa. Mielestäni sanonta ”käydä maitokaupassa” ei ole tänä päivänä niin yksinkertainen, sillä pelkästään Valiolla on maitotuoteryhmässä jopa 58 tuotetta.

Palaan jälleen muistoissani lapsuudenkodin ruokapöytään. 90-luvulla lehmät pääsivät pakkauksiin. Kaikki kuvan iloiset lehmät ovat tuttuja. Niitä tuijottaessa on mennyt keittiön pöydän ääressä tovi jos toinenkin! Nämä Valion lehmät ovat olleet mukana koululaisen arjessa, ilossa ja surussa.


Tähän päivään tultaessa ovat lehmät maitopurkeissa muuttuneet. Esimerkiksi Valion yllä olevat lehmät ovat jääneet historiaan ja nykyisin maitopurkkien kyljestä ilmennetään maidontuottajien kuvien keinoin yrityksen tarinaa. Toki lehmä löytyy vielä joidenkin maitopurkkien kyljestä. Nyttemmin oikean lehmän kuvalla ilmennetään suomalaisuutta ja puhtautta. Mitähän mielikuvia ja tunteita maitopurkkien lehmät herättävät lapsissa nykyään? Tämän 90-luvun nostalgiapläjäyksen myötä voin todeta, että ainakin minulle on tärkeää, miltä maitopurkki näyttää (maun lisäksi totta kai). 

Kuten joka päivä, aion myös tänään nauttia lounaalla lähimaitoa maakunnan omasta meijeristä. Maitokaupassa valitsen maitopurkin, jonka kyljestä hymyn huulille tuo Helli!

Lähimaito on parempaa ihmiselle, luonnolle ja taloudelle!
 

Sillai kai? Maitotyttö Tuuli

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kuntavaalit lähestyvät – Onko kotikunnassasi elintarvikehankintoja ohjaava strategia?

Julkiset keittiöt tarjoavat yli miljoonaa ateriaa päivittäin. Näitä aterioita syövät eritysesti lapset ja vanhukset. On väliä monestakin syystä, mistä raaka-aineet tulevat näihin aterioihin. On mm. paikallistalous, työllisyys, ruokaturvallisuus ja ruokakulttuuri. Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset -raportin (Viitaharju ym. 2014) mukaan ”julkinen sektori käyttää vuosittain noin 440 miljoonaa euroa elintarvikehankintoihin: ei ole yhdentekevää, miten nämä rahat käytetään.” Luku on saattanut muuttua parissa vuodessa, mutta taso lienee sama.

Edellistä raporttia mukaillen kunnissa pitäisi olla ennen kaikkea tahtotila, millä paikallisten tai edes kotimaisten hankintojen osuutta saisi nostettua. Valitettavan usein alhaisempi hinta on ainoa kriteeri, jonka perusteella hankintoja tehdään. Meiltä puuttuu näkemys ja aika usein myös tietämys, millaisia aluetaloudellisia tai kansallisia vaikutuksia hankinnoillamme on ja millaisia kriteerejä julkisissa tarjouspyynnöissä pitäisi esittää, jotta paikallisuutta tai kotimaisuutta edistettäisiin. Edellä mainitun raportin mukaan Satakunnassa maatalouden kerroinvaikutus aluetalouteen on 1,2 ja elintarviketeollisuuden 2,1. Tämä tarkoittaa, että yksi maataloustyöntekijä työllistää 0,2 ja elintarviketyöntekijä 1,1 muuta työpaikkaa. Näitä lukuja voimme vielä nostaa suosimalla paikallisia tuotteita. Pohjois-Karjalassa on laskettu, mikä aluetaloudellinen vaikutus kunnallisveroon on lihapullan raaka-aineen alkuperällä ja jalostuspaikalla. On merkitystä, tuotetaanko ja jalostetaanko raaka-aine omassa maakunnassa, vai tuleeko raaka-aine pahimmassa tapauksessa ulkomailta. 

Me kuluttajat olemme onneksi pikkuhiljaa heränneet vaatimaan vastuullisuutta ruokaketjuun, niin eettistä, sosiaalista kuin oikeudenmukaistakin. Meillä Suomessa asiat ovat paremmin kuin maailmalla; possujen saparoita ei leikata, eläimiä lääkitään antibiooteilla vain tarpeeseen ja kuluttajat ostavat ruokaa Reko-ryhmistä tukeakseen tuottajia paremmin. Miksi tuoda perunoita, porkkanoita, tomaattia, salaatteja, broilerin lihaa jne. ulkomailta, kun näiden tuotanto onnistuu meilläkin?

Kättä pidempää on tarjolla lähiruoan suosimiseen julkisissa keittiöissä. Esimerkkioppaita lähiruoan käytön lisäämiseen ja kilpailutukseen on runsaasti. Lähiruokaa suosivista kunnista saa vinkkejä ruokalistojen ja reseptien tarkempaan suunnitteluun niin, että käytetään enemmän paikallisia, kotimaisia ja kasvisraaka-aineita. Myös vinkkejä hävikin pienentämiseen on tarjolla. Lähellä tuotettu raaka-aine on niin tuore ja maukas ettei hävikkiä synny, kun kaikki syödään. Näillä konsteilla lähiruoan ei tarvitse olla juuri kalliimpaakaan. Myös uuden hankintalain pitäisi mahdollistaa paikallisten ja alueellisten yritysten mukaan pääsyn paremmin julkisiin hankintoihin. Valitettavan usein kunnat piiloutuvat isojen hankintayksiköiden taakse. Kilpailutuksia ei jaeta osiin, jolloin pienyrittäjät eivät pysty vastaamaan tarjouspyyntöihin.

Melkein puolelta Suomen kunnista puuttuu elintarvikehankintoja ohjaava strategia, uutisoitiin kesäkuussa 2016. Vaikka sellainen olisi, ei sekään riitä, jos kunta ei pysty tai halua ohjata euroja lähiruokaan. Positiivisiakin esimerkkejä löytyy. Sodankylän kunta palkittiin huhtikuussa 2016 Vuoden lähiruokateko -palkinnolla. Sodankylä kilpailuttaa elintarvikehankinnat itse ja kunnan keskuskeittiötä on uusittu tavoin, jotka mahdollistavat lähiruoan vastaanottamisen suoraan tuottajilta. Kunnan tavoitteena on kasvattaa alueellista hyötyä ja säilyttää työpaikkoja omassa kunnassa.  

Kuntavaalit ovat tulossa. Meillä kaikilla on mahdollisuus nykäistä kuntavaaliehdokkaita hihasta turuilla ja toreilla sekä kysäistä ehdokkaiden tietämystä oman kotikunnan elintarvikestrategiasta. Tälläkin tavalla voimme lähteä vaikuttamaan kotikuntamme lähiruokalinjauksiin.  



Sillai kai? Jaana 

Kuva: Esimerkiksi Lähis-oppaan avulla voi perehtyä julkisiin elintarvikehankintoihin.

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa.