Carnivori, omnivori vai herbivori?

Ruoka on ihmeellinen asia. Tuskin löytyy mitään muuta tuotetta, johon kohdistuu niin monta erilaista näkemystä ja mielipidettä koko maailmasta. Toisille ruoka on vain energiaa, toisille orgastinen makuelämys ja joillekin aatteellinen valinta. Mikä oikeastaan määrittää sen, mitä me aikuisina haluamme syödä? Luodaanko pohja valinnoille geeneissä, äidin raskauden ja imetyksen aikaisessa ruokavaliossa vai lapsuudessa tarjolla olevilla ruokavaihtoehdoilla. Tuoreena isänä, jonka lapsi vasta laajentaa makukokemuksiaan eri raaka-aineista, tämä on parina viime vuonna mietityttänyt aika paljon.

Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa 70- ja 80 –luvulla päivittäisten aterioiden pääosassa oli peruna; joko keitettynä, muusina tai sopassa. Lautasella ollut proteiini kylläkin vaihteli B-luokan ruokamakkaran ja Pyhäjärven kalan välillä. Harva enää muistaa miten kallista liha oli vielä 80 –luvulla. Naudanlihaa sai lautaselle pari kertaa vuodessa koulussa palapaistikastikkeena. Viikonloppujen arvoruokaa olivat possun jauhelihasta tehty lihapullakastike tai possun kyljykset. Onneksi 80-luvun alussa vähittäiskauppoihin saapuivat maustetut broilerin neljännekset, jotka toivat tervetullutta vaihtelua ruokavalioon.  Terveellinen aamiainen rakentui tietysti ranskanleivästä, Voimariinista ja Löylylenkistä, jossa alkuperäisen SOT:n reseptin mukaan oli kyllä runsaasti nautaa – tai oikeastaan naudan rasvaa.

Itselleni henkilökohtaisesti laadukas ja hyvänmakuinen liha on lautasen ehdoton kuningas. Mutta enää ei voi lautaselle pinota rasvaa tihkuvia kassler- ja entrecote -pihvejä samaan malliin kuin ennen. Nyt on pöydässä syömisen mallia ottamassa myös tarkkasilmäinen taapero. Pahimmassa tapauksessa hän saisi jonkinnäköisen trauman hyllyvistä lihakasoista ja ryhtyisi jo periaatteesta vegaaniksi. Onneksi nykyään on tarjolla monipuolisesti erilaista lähituotettua lihaa ja juniori onkin jo tutustunut hirven, naudan, vasikan, possun, karitsan, broilerin, kalkkunan ja kanin lihaan. Pyhäjärven muikkua, särkeä ja ahventa unohtamatta. Lisukkeina toimivat parhaiten peruna-porkkana-palsternakkasose ja keitetyt kasvikset.

Otsikon kysymykseen liittyen tein edellisviikolla kliinisen testin, jossa koekaniinina toimi ruokaennakkoluuloton ja nälkäinen taapero. Tarjolla oli perinteisten lempiherkkujen, eli tuoreen kakon ja porkkanaraasteen, lisäksi 12 tuntia savussa ja matalassa lämmössä kypsynyttä naudan briskettiä ohuina siivuina. Testin voittaja oli selkeä! Poika yritti kiivetä jääkaappiin liha-astian perässä. Lihahanojen sulkeuduttua maistuivat kyllä porkkana ja leipäkin. Siis carnivorihedonistinen omnivori, eli isänsä poika.

Sillai kai! Marko    

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa. 

Tomaateissa on eroja

Puuhaillessani kasvihuoneessa palautuu mieleeni muisto noin kymmenen vuoden takaa. Silloin meillä kotona oli vielä emakkosikala, joka määritti pitkälti perheen aikataulut. Ekaluokkalainen poikamme oli koulussa kirjoittanut aineen aiheenaan ”Meidän perhe”. Hän kirjoitti: ”Meidän isä hoitaa kaiket päivät possuja. Äitini sen sijaan on tomaattihullu.” Possujen hoitaminen päättyi vuonna 2009, mutta äidin tomaattiihulluus sen sijaan pahenee vuosi vuodelta… Lapset toteavat jossain vaiheessa kevättä taimikasvatusten alettua, että jaahas, koti alkaa olla taas viidakko!

Tomaattihulluus alkoi aikoinaan tv-ohjelmasta, jossa esiteltiin italialaista vihanneskauppaa. Tomaatteja oli tarjolla lukuisia lajikkeita eri tarkoituksiin: salaattiin, pastaan, kastikkeisiin ym., kaikkiin omat lajikkeensa. Ihmettelin, että miksi meillä on kaupoissa vain tavallisia, kirsikka- ja pihvitomaatteja. Aloin etsiä netistä eri tomaattilajikkeiden siemeniä. Ensimmäiset eksoottiset siemenet taisin tilata suoraan Italiasta ja siitä lähtien olenkin joka vuosi kasvattanut mm. Cuore di Bue –tomaattia, joka sopii lähes mihin tarkoitukseen tahansa. Olenpa saanut muutamat ystävänikin siihen tykästymään niin, että joko kasvattavat sitä itse tai sitten norkoavat tomaatteja minulta… Nykyään lukuisia lajikkeita saa myös suomalaisista nettikaupoista.

Lähes kymmenen vuoden ajan kasvatin tomaatteja, chilejä, paprikoita, munakoisoja, erilaisia meloneja jne. isäni rakentamassa noin 20 m2 muovikasvihuoneessa. Pari vuotta sitten minulle tuli tilaisuus ostaa edullisesti samankokoinen ihan ammattimainen kasvihuone, jota oli käytetty orkideoiden kasvatukseen. Ajattelin, että korvaan vanhan kasvihuoneeni sillä. No, ahne kun olen, en sitten malttanutkaan hävittää vanhaa hyväksi havaittua kasvihuonetta ja nyt tuolla mäellä sitten tönöttää kaksi kasvihuonetta molemmat tupaten täynnä… Tomaatti- ja chililajikkeita on molempia noin 20 ja niiden lisäksi vähän sitä sun tätä. Joka syksy vakuutan, että ensi vuonna laitan vähemmän taimia ja keskityn vain muutamaan lajikkeeseen. Mutta itseni tuntien voin vakuuttaa, että ensi vuonna lajikkeita on varmasti taas muutama lisää…

Kesällä olin työmatkalla Italiassa, tomaattihullun taivaassa! Haukoin henkeäni ravintolassa, jonka ruokalistassa lueteltiin eri ruoissa käytettävät tomaattilajikkeet. Kullakin lajikkeella oli oma symbolinsa ja ruokalistaan oli symboleilla merkitty, mitä lajikkeita siinä käytetään. En ole suuri pizzan ystävä, mutta kolmen tomaattilajikkeen pizza basilikalla (ilman juustoa) vei kyllä kielen ja mielen. Tomaateissa todellakin on eroja kuten viineissä. Eri lajikkeilla saadaan rikkautta makumaailmaan. Ja ne värit: punaista, oranssia, keltaista, violettia, lähes mustaa!

Tomaatteja ei tule koskaan liikaa, sillä niitä voi myös säilöä. Yksi lempiresepteistäni on paholaisen hillo ja monenlaista ketsuppireseptiä on myös tullut kokeiltua. Suuren osan tomaateista pakastan tomaattimurskana. Syksyllä jää aina osa tomaateista kypsymättä ja raa´at tomaatit voi säilöä etikka-sokeri-mausteliemellä.

Lisämausteen harrastukseen on tuonut se, että olen viime aikoina innostunut valokuvaksesta. Tomaatithan ovat ihanteellisia kuvattavia: ne ovat upean värisiä ja muotoisia, ne pysyvät paikoillaan, eivät karkaa, eivätkä heilu tuulessa. Tänään huomasin pohtivani ensi vuoden tomaatti-istutuksia, että miten ne kannattaisi sijoittaa valokuvauksen kannalta edustavimmin. Pitäisiköhän tästä tomaattihulluu­desta jo huolestua?

Haastan teitä kaikkia tutustumaan eri tomaattilajikkeisiin sekä käyttämään niitä monipuolisesti tuoreina ja säilöttyinä!

Sillai kai? 

Teija 

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa. 

Leikkaako lanttu? Kestääkö kaali? Ole tarkkana kuin porkkana!

Pitkä pöytä notkuu ihania värejä ja monen muotoisia asioita. Kuusivuotias esikoululainen pohtii arvioiden, minkä kasviksen esittelisi muille päiväkotilaisille kohta alkavassa sadonkorjuutilaisuudessa. Mieleen tulee vihannes-laulu. Kukas se muuttuikaan punaiseksi suuttuessaan? Täydellisen pyöreä kaali erottuu joukosta ja valitsen sen. Onpas se painavakin!

Lapsuudessani kasvikset; vihannekset, hedelmät ja marjat näkyivät lautasella ja kuuluivat lastenlauluissa. Se oli aikaa, jolloin päivittäinen ruoasta saatava ravintosuositus ilmaistiin vielä ympyränmuotoisena. Kasviksia oli saatavilla joka aterialla ilman sen suurempaa vouhottamista – ja silti käytiin omenavarkaissa! 2000-luvulla vihreät asiat lautasella saivat särmää ja suosituksia alettiin esittää kolmion muodossa. Kasvikset muuttuivat trendikkäiksi ja sosiaalisen median kanavat täyttyivät värikkäistä asetelmista - silmäkarkeista.

Kasviksia on pidetty pääosin aina terveellisinä, sillä ne sisältävät kuituja, vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita sekä antioksidantteja ja flavonoideja. Aina silloin tällöin kasvisten ”pahis” PERUNA on boikotissa, mutta kas kuinka se maistuukaan niin hyvälle tillin ja voin kanssa kesällä! Oma ruokasääntöni kuuluukin, että kaikkea voi ja pitää syödä, mutta kohtuus kaikessa!

Nykyisen työni kautta olen saanut mahdollisuuden tutustua monipuolisesti satakuntalaiseen ruoantuotantoon ja tuottajiin. Vaikka olen aina ollut kasvisten ystävä ja jopa suurkuluttaja, niin yhä useammin ja entistä monipuolisemmin lautaseltani löytyy lähellä tuotettuja vihanneksia, juureksia ja marjoja. Onhan aito maku tuore, raikas ja puhdas!

Ruokatrendejä, -dieettejä ja –suuntauksia on moneen makuun ja hyvä niin. Monessa kasvikset näyttelevät yhä suurta roolia. Vaikka kasvikset elivätkin loppujen lopuksi sulassa sovussa kellarin pimeässä nurkassa, en olisi kuusivuotiaana arvannut, että kaalikin voi 2010-luvulla olla superfoodia!

Sillai kai? 

Ansa

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa.