Miksi juuri MINÄ haluan ostaa lähiruokaa ja mahdollisimman paljon?

Nyt tuli minun vuoroni kirjoittaa lähiruuasta. Kun on koko ikänsä asunut ja elänyt satakuntalaisen ruoan keskellä, ei tahdo enää hahmottaa koko asiaa. Piti oikein istua alas miettimään, miksi lähiruoka on minulle niin tärkeää.

Työni puolesta ensin mieleen nousivat hyödyt paikallistalouteen, työllisyyteen ja maaseudun elinvoimaan. Tärkeitä asioita - mutta tylsää luettavaa. Entäs sitten pinnalla olevat ekologisuus, hiilijalanjälki ja ilmastonmuutos? Tai terveellisyys ja hyvinvointi? Kaikki nämäkin asiat liittyvät lähiruoan käyttöön, mutta niistä on kirjoitettu jo aika paljon.  

Koska haluan tietää mitä suuhuni laitan, ja luotan siihen, että satakuntalaiset tuottajat ja jalostajat osaavat hommansa ja tekevät työnsä kunnolla. Kyse on siis luottamuksesta satakuntalaiseen tuottajaan ja jalostajaan. Ja jos asiat haluaa varmistaa, voi ottaa yhteyttä ja käydä paikan päällä toteamassa asian. Päiväsaikaan ja yrittäjän luvalla tietenkin.  Olen käynytkin katsomassa, miten Niina hellii lehmiään ja kuinka Tommi pui viljaansa. Olen nähnyt, kuinka Marita valvoo kurkkusäilykkeidensä laatua tiukalla silmällä. Voi olla, että Alejandrokin on yhtä tarkka tomaattiensa suhteen, mutta kyllä minä mieluummin ostan Mikon kasvattamia - kun kerta olen nähnyt, miten homma toimii.

Uskon, että monet ovat samaa mieltä kanssani - niin hyvin REKO-toiminta on nostanut suosiotaan. Kuluttajat kaipaavat kasvoja ja tarinoita; on mukavampaa ostaa Juhan kasvattamaa ja teurastamaa lihaa, kuin suojakaasuun pakattua marketin hyllystä. Eikä tarvitse lukea pientä printtiä varmistaakseen, onko tuote nyt varmasti kotimaista.

Lähiruualla on kasvot. Sen on kasvattanut joku lähellä sinua. Joku, joka kehtaa asua lähelläsi vielä senkin jälkeen, kun on tuotteensa sinulle myynyt. Takuu ei niin sanotusti häviä, kun perävalot sammuvat.

Toki Satakunnassa tuotetaan paljon myös laadukkaita raaka-aineita teollisuuden tarpeisiin, eihän kaikilla voi olla näitä herkkuja näin lähellä. Mutta niidenkin tuottajilla on kasvot ja tuotteet ovat jäljitettävissä.

Sillai kai? Sari

Kuvassa yksi Niinan lehmistä. 

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa.