sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kestävyyttä ja kasvisruokaa

Sikses-hankkeemme järjestää marraskuun lopulla ammattikeittiöille kaksi tilaisuutta, joissa maakunnan keittiöhenkilökuntaa pääsee kokeilemaan uusia EkoCentrian ammattikeittiöille suunnittelemia kasvisruokaohjeita käytännössä. Tavoitteena on, että keittiöt saavat uusia ideoita ruokalistoilleen.

Kaikenlainen kestävä ja vastuullinen tuotanto on noussut esille viime vuosina. Myös vastuullisiin elintarvikehankintoihin kiinnitetään huomiota. Tällöin tarkoitetaan raaka-aineen tuotannon ympäristövaikutuksia, eläinten hyvinvointia, elintarviketurvallisuutta ja myös sosiaalista vastuullisuutta. Kasvisruoka ja vielä sillä tavalla tuotettuna, että suurin osa raaka-aineista saadaan paikallisesti tai ainakin kotimaisena, on yksi vastaus kestävään tuotantoon. Julkisten keittiöiden tarjoama ja heidän käyttämänsä raaka-ainemäärät eivät ole pieni juttu. Ei ole aivan sama, mitä tarjotaan ja mistä raaka-aine on peräisin.

Kasvisruoka ei pidä nälkää. Tällaisia väitteitä kuulee ja ne varmaan pitävät osittain paikkansakin. Avainjuttu on tehdä kasvisruoista ravitsevia ja maittavia. Tälle rintamalle ovat onneksi monet toimijat lähteneet – siis kehittämään ammattikeittiöille reseptejä, joissa pääosaa näyttelevät kotimaiset, täyttävät kasviproteiinit. Kaikkein proteiinipitoisempia kotimaisia kasvisraaka-aineita ovat herne, härkäpapu, hamppu ja täyssyväviljat. Eikä pidä unohtaa kvinoaa, jonka välttämättömät aminohapot ovat oikeissa suhteissa.

Kasvisruoka voi olla pääruoka tai lisuke. Kasvisruokaa voi olla tarjolla joka päivä tai muutaman kerran viikossa. Kerran viikossa voi olla pelkästään kasvisruokapäivä. Kukin valitsee oman tapansa toteuttaa tavoitteensa vähentää ruoan ilmastovaikutuksia.

Myös me kuluttajat voimme lisätä kasviruokien tekemistä ihan omissa kotikeittiöissämme. Itse aion kokeilla viikonloppuna hernerouhe-ruusukaalipaistosta gluteenittomaksi tuunattuna, kvinoalla muuten. Onhan nyt ruusukaalin paras sesonki menossa.



Helppoja ja hyviä reseptejä löytyy Kasviproteiinistavoimaa! -reseptivihkosta.


Kotonakin myös muistamme, että emme ruoki hukkaa – emme sitä biojäteastiaa tai omaa vyötäröämme. Herkkupäiviäkin saa olla, mutta arjessa meillä pitäisi olla järki mukana ja meidän kannattaa muistaa Ilmasto-opas.fi:n ohje – ”tyhjien kalorien välttäminen on hyväksi ilmastolle, vyötärölle ja lompakolle”. 

Sillai kai ja eikös niin? 
Jaana 

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Satakunta - ruokamaakunta

Kuluva vuosi on juhlavuosi monella tavalla. Mikä hienointa, saamme juhlia Suomen 100-vuotista taivalta itsenäisenä tasavaltana. Moni järjestökin juhlii satavuotista toimintaansa, niin myös maatalousyrittäjien, ruoantuottajien etujärjestö MTK, MTK-Satakunta ja monet paikalliset tuottajayhdistykset. Ruokamme tuottajat saavat juhlia vaativan työnsä lomassa. Tosin tällä hetkellä juhlamieltä latistavat surkeat sadonkorjuuolosuhteet.

Suomalaisella maaseudulla, ruoantuotannolla ja metsätaloudella on aina ollut merkittävä rooli itsenäisen Suomen historiassa. Yhdessä ne muodostavat vahvan kasvutarinan. Maatalousvaltainen, pohjoinen maa on kehittynyt voimakkaasti, monipuolistanut elinkeinorakenteensa, kansainvälistynyt sekä kokenut talouden nousut ja laskut.  Elinkeinossamme, pelloilla ja metsissä, korostuu edellisten sukupolvien tekemä työ, joka on luonut pohjan nykyiselle toiminnalle sekä tiloilla että järjestötyössä. Voimme ja meidän tulee olla kiitollisia heidän työstään.


MTK-Satakunnan 100-vuotisjuhlassa juhlapuheen piti MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila. Haluan lainata otteen hänen puheestaan. ”Kaikista aineksista, ahkerista ihmisistä ja viljavasta maasta, on rakentunut vuosisatojen aikana vahva ruokamaakunta. Sitähän Satakunta on vielä tänäkin päivänä. Kyseessä ei ole pelkästään vahva maatalous, vaan eturivin ruokateollisuus ja koko ruokakulttuuri. Satakunnan vahvuus on monipuolisuus. Kasvintuotannossa korostuvat erikoiskasvit. Kotieläintuotannossa on nähty valtava rakennemuutos, mutta olemassa olevat yksiköt ovat erittäin kilpailukykyisiä Suomen mittakaavassa. Kunnia-asiana on ollut se, että maataloustuotteet jalostetaan mahdollisimman pitkälle oman maakunnan alueella. Sitä kautta luodaan työtä ja hyvinvointia omalle alueelle. Sama koskee myös metsätaloutta ja puun jatkojalostusta. Maatalousyrittäjät ovat monet taistelut taistelleet, kun ovat puolustaneet ja kehittäneet ruokateollisuuttaan. Yhtenä esimerkkinä on sokeritehtaan rakentaminen Säkylään. Tänä päivänä tästä teollisesta keskittymästä on muodostunut yksi Suomen elintarviketalouden lippulaivoista. Uusimmista investoinneista voi mainita Rauman broileritehtaan.” Laittamattomasti sanottu.

Sataa vuotta juhlittaessa katsellaan väistämättä menneisiin vuosiin ja tapahtumiin - niin on hyvä ja ihan terveellistä. Miten se menikään - ”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten” (Adolf Ehrnrooth). Tulevaisuuden pohdinta on kuitenkin aina tarpeellista ja ehdottoman välttämätöntäkin. Maataloutemme on osa Eurooppaa ja globaalia maailmaa - ei voida vain sopeutua, jäädä ajopuuksi tai luottaa vain jonkun muun tekemisiin.

Lyhyemmällä tähtäimellä haasteet ovat edessä jälleen kerran EU:n yhteisen maatalouspolitiikan jatkosta neuvoteltaessa. Tulevana talvena ratkaistaan pitkälti EU:n maatalouspolitiikan periaatteet ensi vuosikymmenelle. Muutokset voivat olla merkittäviä, ja maatalousyrittäjien, samoin kuin koko ruokaketjun on varauduttava niihin. Tulevaisuutta on, että rakennekehitys etenee ja teknologia kehittyy. Joka puolella puhutaan digitalisaatiosta ja robotisaatiosta, niiden etenemisessä myös maatalouden on pysyttävä kärkijoukoissa. Ilmastonmuutos ja sen hillintä luovat elinkeinolle omat haasteensa. Liekö maataloutemme toimintaympäristö ollut koskaan seesteinen tai ongelmaton - elinkeinoon kohdistuvat haasteet ovat vain olleet erilaisia eri aikakausina. Meillä on EU:n nuorimmat ja koulutetuimmat yrittäjät, jotka varmaan pystyvät ottamaan moninaiset haasteet vastaan.

MTK:n juhlavuoden yhtenä tavoitteena on vahvistaa maatalousyrittäjien ylpeyttä omasta työstään ja ammatistaan. Terveen ylpeyden aiheena voidaan pitää sitä, että pohjoisista olosuhteista huolimatta Suomi on aidosti itsenäinen kansakunta myös siinä mielessä, että kykenemme tuottamaan ruoan kansalaisillemme. Oma ruoantuotanto on turvallisuutta. 

Sillai kai? Maarit Hollmèn
järjestöagrologi

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sienisadon hyödyntäminen


Sienisadon hyödyntäminen on tuttua näin syksyisin. Monella yrittäjällä on tuttuja poimijoita, jotka toimittavat metsän aarteita - sieniä ja marjoja - kiireiselle yrittäjälle. Sienet monipuolistavat ruokalistaa ja maistuvat niin arjessa, kuin juhlassa.

Kulunut syksy on ollut vähäsatoinen sienien osalta. Tosin tuttuja sieniä, kuten keltavahveroita, on voinut poimia elokuusta lokakuulle. Herkkutatteja näkyi vähäisesti, mutta suppilovahveroita tuntuu löytyvän edelleen kivasti. Alkukauden sienet maistuvat heti poiminnan jälkeen kevyesti pannulla sipulin kanssa pyöräytettynä.

Kaikenlaiset uudet ohjeet viehättävät. Näin kansallisen korvapuustipäivän kunniaksi halusin jakaa kansaanne sienipuustien ohjeen. Ota vinkki talteen ja vielä ei ole liian myöhäistä tehdä metsäretkeä.

Sienipuustit

Taikina
5 dl vettä
pussi kuivahiivaa
0,5 dl siirappia
1–2 tl suolaa
yhteensä 10-12 dl vehnä ja grahamjauhoja
0,5 dl rypsiöljyä


Täyte
3 dl esikäsiteltyjä sieniä
200 g sulatejuustoa
0,5 dl ruohosipulisilppua (sipulia)
0,5 tl suolaa

Voiteluun kananmunaa

Pinnalle: pellavansiemeniä tai juustoraastetta


  1. Liuota hiiva haaleaan veteen. Lisää siirappi ja suola. Alusta taikina vehnäjauhoilla ja grahamjauhoilla ja lisää lopuksi öljy.
  2. Sekoita sulatejuustoon esikäsitellyt sienet. Mausta seos yrttisuolalla.
  3. Jaa taikina kahtia ja kauli se kahdeksi suorakaiteeksi.
  4. Levitä täyte levyille.
  5. Kääri rullalle. Leikkaa noin viiden sentin paloiksi. Litistä palojen keskikohdat kuten korvapuustit
  6. Kohota, voitele ja ripottele pintaan pellavansiemeniä, juustoraastetta tai kuivattuja yrttejä.
  7. Paista 200 asteessa noin 20 min. Nauti salaatin kera tai iltateen herkkuna.

Sillai kai? 
Anna

maanantai 25. syyskuuta 2017

MTK 100 juhlahumua Maaseudun keitaalla SuomiAreenassa

MTK:n 100-vuotisjuhlinta näkyi, kuului ja maistui iloisella Maaseudun keitaalla Rumpalipuistossa SuomiAreenassa 2017. Maaseudun elinkeinojen ja yrittäjien ajankohtaiset asiat nostettiin SuomiAreena kävijöiden ja päättäjien tietoisuuteen reippaalla otteella. 


MTK 100 toiminnallisella Maaseudun Keidas -alueella SuomiAreenassa keskusteltiin vastuullisuudesta nykypäivän maa- ja metsätaloudessa ja maaseutuyrittäjyydessä. Tarjolla oli maistiaisia, kilpailuja, kuusentaimia, asiaa ja viihdettä. Keidas toteutettiin yhdessä järjestö- ja yrityskumppaneiden kanssa: MHY-Satakunta, MTK-SatakuntaSatakunnasta ­– Sikses parasta -hankeLomalaidun ja Ruokatieto Yhdistys ry / Hyvää Suomesta. Lisäksi mukana oli joukko MTK 100 juhlavuoden valatakunnallisia yrityskumppaneita: HK Scan, Valio, Sampo Rosenlew ja Valtra.

Maaseudun keidas sai hienon vastaanoton ja keitaalla vieraili kolmen päivän aikana lähes 10 000 ihmistä. Keskusteluissa peukutettiin kotimaisen ruoan puolesta, vaihdettiin kokemuksia metsänhoidosta sekä vinkattiin mielenkiintoisista maaseutumatkailun kohteista. 

Maa - ja metsätalousyrittäjien ajankohtaiset asiat nostettiin esille myös keskustelutilaisuudessa ja torivarteissa. MTK:n paneelikeskusteluun "Biotalous - ilmastomuutoksen syntipukki vai ratkaisu? osallistuivat MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, johtaja Mari Pantsar Sitrasta ja suojeluasiantuntija Otto Bruun Suomen luonnonsuojeluliitosta. 

MTK:n torivartti ”Puusta vai muusta - kuka tunnistaa mitkä tuotteet on valmistettu puusta ja miten?” pidettiin 11.7.2017 MTV-lavalla. Torivartin materiaalituntemustestiin osallistuivat Markus Nissinen, kenttäpäällikkö, MTK, Antti Rajakangas, kansanedustaja, Hanna Hilden, Porin kaupunginvaltuutettu ja Esa Halonen, metsäasiantuntija, MHY Satakunta. Torivartin juonsi MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi.

MTK:n torivartti "Kesää keitossa - kuka poimii nopeimmin maukkaimmat ja kotimaisimmat raaka-aineet ja käsittelee ne soppakuntoon?" esitettiin 12.7.2017. Maaseutunuorten kesäkeittoaineksia olivat hämmentämässä Marja Karvonen, Satakunnan ELY-keskuksen ylijohtaja, Jan Koskinen, K-Supermarket-kauppias ja Erika Koivumäki, maanviljelijä, MTK-Satakunnan johtokunnan jäsen. Maaseutunuorten asiamies Heidi Siivonen ohjeisti kisaajia ja leikkimielisen kisan juonsi MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi.


Sillai kai? 

MTK 100 vuotta kasvua nyt ja tulevaisuudessa, 
Bettina Lindfors
MTK 100 tuottaja


Torivartit ovat katsottavissa MTV-katsomossa: 
Käy myös katsomaassa MTK 100 juhlavuoden kuulumiset www.kasvutarinoita.fi tai mtk.fi #mtk100 #kasvutarinoita 

torstai 21. syyskuuta 2017

Satakunnan monipuolinen ruokaketju esittäytyi Eduskuntatalossa 20.9.2017

Satakunnassa on monipuolinen ruokaketju, mistä voimme kaikki olla ylpeitä! 
Satakunnasta – Sikses parasta –hanke ja Satakuntaliitto järjestivät 20.9. klo 10-14 Eduskuntatalon lähetystöjen vastaanottotilassa esittelytilaisuuden, missä kansanedustajilla ja eduskunnan henkilökunnalla oli mahdollisuus maistella satakuntalaisia puhtaita, aitoja makuja. Ajatus satakuntalaisen ruokatuotannon esittelyyn eduskunnassa syntyi kansanedustaja Jari Myllykosken kanssa käytyjen keskustelujen yhteydessä. Tapahtuma sai runsaan osanoton ollen samalla kunnianosoitus satakuntalaiselle monipuoliselle ruokaketjulle. Pääroolissa olivat tietysti tuottajat ja yritykset sekä heidän tuotteensa että satakuntalainen ruokatuotanto-osaaminen. Satakunnalle ominaisesti mukaan oli lähtenyt monipuolisesti niin isoja kuin pieniäkin toimijoita – ylpeys oman maakunnan makuelämyksistä on yhteinen!


Kuvassa kansanedustaja Jari Myllykoski ja valtiovarainministeri Petteri Orpo Härkälän Puutarhan omistajien Mikko ja Piia Härkälän kanssa. (Kuva: Aaron Kallinen)
Satakunnalla on vahva osaaminen ja perinteet ruoantuotannossa ja ruokaketjun kehittämisessä. Puhdas, aito maku näkyy raaka-aineissa ja tuotteissa. Vastuullinen lähellä tuotettu ruoka on usein ekologinen valinta, mutta sillä on vaikutusta myös paikallistalouteen ja työllisyyteen. Tilaisuudessa kuuluikin koko ajan vilkas puheensorina ja tuottajat pääsivät kasvotusten keskustelemaan ja tuomaan tuotteitaan esille. Satakunnan runsas ja monipuolinen ruoka-aitta ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Makuja ihasteltiin, uutuuksiin tutustuttiin ja osanottajat esittivät aitoa kiinnostusta tuottajia ja tuotteita kohtaan.
Satakunnan alkutuotanto on vahvaa. Noin 70 % koko maan punajuurisadosta ja 99 % pinaattisadosta kasvaa satakuntalaisessa maaperässä. Avomaankurkkuja, punajuuria ja kurpitsaa kasvatetaan jalostettavaksi sekä Satakunnassa että muuallekin. Myös lihantuotantomme on monipuolista ja vahvaa. Broilerien ja sikojen määrä keikkuu maan kärkisijoilla ja tuotamme myös suuren osan kotimaisesta kalkkunanlihasta. Siika, silakka ja muikku ovat myös tunnettuja satakuntalaisia, mutta muutkin järvi- ja merivesien antimet, kuten ahven, hauki ja rapu – särjen kasvavaa suosiota unohtamatta -  ovat maakunnan kasvatteja.


Apetitin järvikalapihvit "hampurilaistyyliin" veivät kielen mennessään. (Kuva: Aaron Kallinen) 


Elintarvikealan kärkiyrityksiä

Raaka-aineiden jalostus Satakunnassa on vahvaa ja esimerkiksi kaikki Suomen kaupoissa myytävä perunajauho on valmistettu Kokemäellä, Satakunnassa. Satakunnassa on lähes 200 tärkkelysperunanviljelijää ja perunasta valmistetaan maakunnassa perunajauhoa, -proteiinia ja -rehua. Myös teollisuuden jalostamista vihanneksista jopa 75 % tuotetaan Satakunnassa ja lähes kaikki kotimaiset viljellyt herkkusienet kasvatetaan meillä.
Valtakunnallisesti tarkasteltuna Satakunnassa toimii useita elintarvikealan kärkiyrityksiä siipikarjan, kasvisten ja sokerin jalostuksessa sekä valtakunnallisesti merkittäviä lihan- ja kalanjalostajia, leipomoita ja kasvihuonetuottajia.  Maakunnassa on myös monipuolinen juomateollisuus osana elintarviketeollisuutta. Ruoka-ala työllistää Satakunnassa suoraan 11 612 henkilöä.


Matti Kotaja esittelee Ruusun Terälehtihilloa kansanedustaja Katja Hänniselle. Taustalla Tuomisen tilan Merja Peltonen maistattamassa mansikkakuohujuomaa ja etualalla Anna Kari ProAgria Länsi-Suomesta kertoo Koivun Tyrnitilan tuotteista. (Kuva: Aaron Kallinen)


Hanke kannustaa kasvuun

Satakunnasta - Sikses parasta on tiedonvälityshanke, joka toimii paikallisesti tuotetun ruoan puolestapuhujana ja satakuntalaisen ruoan tunnettuuden lisääjänä. Hankkeessa edistetään erityisesti paikallisten tuotteiden pääsyä eri markkinakanaviin. Hankkeessa ovat mukana Satakunnan keskeiset elintarvikealan kehittäjäorganisaatiot Pyhäjärvi-instituutti, Satafood Kehittämisyhdistys ry ja ProAgria Länsi-Suomi. Hankkeen rahoitus tulee Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Satakunnan ELY-keskuksen kautta.


Sillai kai? 
Ansa

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sikses parasta kesä on ollut lähiruoan ja viestinnän täyteinen

Kulunut kesä on mennyt hurjaa vauhtia ja ollut samalla täynnä uutta ja ihmeellistä.  Työskentelin kesän Pyhäjärvi-instituutissa Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeen kesätyöntekijänä. Kesäni kuluikin pitkälti lähiruoan ja viestintätehtävien parissa.

Yksi kesätyöni tehtävistä oli kiertää ympäri Satakuntaa kesän lähiruokatapahtumissa ja tutustuttaa ihmisiä satakuntalaiseen lähiruokaan sekä Sikses parasta -hankkeeseen. Tapahtumissa kohtaamani ihmiset olivat yllättävän kiinnostuneita lähiruoasta ja usein totesivat lähiruokateeman olevan tärkeä aihe monenkin näkökulman kannalta. Pitkin kesää kuitenkin huomasin, että lähiruoka on monelle toisaalta vieras ja ehkä hieman haastavakin aihe. 

Kesän aikana tutustuin moneen uuteen satakuntalaiseen 
tuotteeseen jasuosittelen muitakin tutustumaan!
Löytyy vaikka mitä tarjontaa.
Osa ei välttämättä tiedä, mitä lähiruoalla tarkoitetaan tai miten se tarkemmin määritellään. Osa taas ajattelee, ettei muista tai tiedä ollenkaan paikallisia tuottajia tai tuotteita. Kuitenkin, kun heille hieman muistuttelee mieleen tuttuja tuottajia ja tuotteita, alkaa ne tupsahdella ihmisten muistiin. ”Niin joo, kyllähän mä niitä kaupasta ostan viikoittain”, kuului monen suusta pienen pohdinnan jälkeen.
Yksi kesän mieleenpainuvimmista tapahtumista oli heinäkuussa Porissa
järjestetty SuomiAreena. 
Muun muassa Tarja Halonen kävi puolisonsa
Pentti Arajärven kanssa Sikses parasta -osastolla 
maistelemassa satakuntalaisia makuja!


Ihmiset siis kyllä tietävät ja tuntevat, mutta saattavat olla hieman ruosteessa, lähiruoan suhteen. Sikses parasta -hankkeen yhtenä tavoitteena onkin lisätä satakuntalaisen lähiruoan tunnettuutta. Toivottavasti meidän kesän tapahtumissa ruoste lähiruokateeman ympäriltä edes osittain katosi, ja satakuntalainen lähiruoka paikallisine tuottajineen ja tuotteineen jäivät moniin mieliin!

Erilaiset viestintätehtävät ovat kiehtoneet itseäni opintojeni myötä. Sikses parasta -tiedonvälityshankkeessa työskentely olikin erinomainen tie omien viestintätaitojen kehittämiseen. Kuluneen kesän aikana sain tehdä mitä moninaisempia viestintätehtäviä. Työstin muun muassa uutiskirjeitä, tein yrityshaastatteluja, päivitin sosiaalista mediaa ja valokuvasin monenmoista lähiruokaa. Myös erilaiset palaverit, kohtaamiset tuottajien sekä kesän tapahtumissa käyneiden ihmisten kanssa kehittivät varmasti viestintä- ja työelämätaitojani.

Sikses parasta -hankkeen kesätyö tarjosi hyvin monipuolista tekemistä niin tietokoneen näppäimistön kuin lähiruoankin äärellä. Kuluneen kesän myötä satakuntalainen lähiruoka on vielä enemmän lähellä sydäntäni. Lisäksi olen yhä varmempi siitä, että viestintäala on yksi tulevaisuuden työelämän haaveistani.

Ja pääsihän sitä omiakin makunystyröitä hellimään
lähiruoalla moneen otteeseen kesän aikana.
Reposaaressa sijaitsevan Merry Monkin
openburger oli äärimmäisen hyvää!
Valokuvaaminen on mukavaa puuhaa ja 
sitä sai tehdä kesällä yllin kyllin!


Kiitos kaikille Sikses parhaasta kesästä – toivottavasti vielä nähdään! 

Sillai kai? Heidi

tiistai 5. syyskuuta 2017

Mistä lähiruoka meille kertoo?

Lähellämme on tuotettu ruokaa toki jo vuosisatojen ajan, mutta sanana ”lähiruoka” alkoi kiinnostaa vasta kymmenisen vuotta sitten. Satakuntalaista ruokaketjuakin on kehitetty monipuolisilla hankkeilla koko Suomen EU-jäsenyyden ajan, mutta ensimmäinen varsinainen hakemus lähiruokahankkeesta jätettiin Satakunnan ELY-keskukseen vasta 10.1.2012. Verraten lyhyessä ajassa lähiruoka on siis edennyt kauppoihin, Facebookiin, ravintoloihin, hallitusohjelmiin ja ennen kaikkea kuluttajien huomion keskipisteeseen. Mutta mitä kaikkea lähiruoka on ehtinyt meille jo opettaa tässä lyhyessä ajassa? Ainakin se on kiinnittänyt huomiotamme ruuan alkuperään ja tarinaan, talouteen ja vastuullisuuteen.

Alkuperästä ja tarinoista. Tulee ruoka sitten lähitilalta, kauempaa Suomesta tai muista maista, on lähiruuasta puhuminen nostanut kuluttajien kiinnostuksen ruuan alkuperän ja tuotannon selvittämiseen täysin uudelle tasolle. Joutsenlippu on vuosien ajan kertonut alkuperämaan, mutta tuon hienon merkin lisäksi tarvitaan jo lisää infoa: millä kylällä broileri on tuotettu, kuka on porkkananviljelijä ja minkälaisessa meijerissä maito on jalostettu. Myös ravintoloissa löytyy ilahduttavan monesti raaka-aineen alkuperä painettuna jo menusta ja ainakin sen kotimaa pystytään kysyttäessä ilmoittamaan. Hyvä merkki on nykyään sekin, että mikäli ravintoloissa käytetäänkin ulkomaista raaka-ainetta, niin sen käyttöä aina selitellään erikseen! Suomalainen raaka-aine alkaa olla siis lähtökohta – ei vaihtoehto.



Alkuperän ilmoittaminen ei silti aina riitä, vaan taustalle tarvitaan syvempää tarinaa sukutilan historiasta, makkaramestarin ansioista tai vaikkapa rantaniityistä, joilla tulevat pihvit laiduntavat. Tarinoiden vaatiminen haastaa tuottajat ja jalostajat oman itsensä markkinointiin ja ymmärtämään, että lopputuote ei ole pelkästään paketissa, vaan yhä enemmän myös sen ulkopuolella.


Taloudesta. Ruuan tuotannon vaikutuksista yhteiskuntaan on toisinaan puhuttu lähinnä ”huoltovarmuustekijänä”. Tuoreiden selvitysten myötä on onneksi saatu faktaa tiskiin ruokaketjujen vaikutuksesta aluetalouteen, eli arvonlisäykseen, työpaikkoihin ja verotuloihin. Pelkästään Satakunnassa ruoka-ala antaa työtä noin 13 000 ihmiselle ja tuottaa arvonlisäystä 500 miljoonaa euroa sekä verotuloja yli 100 miljoonaa euroa vuodessa! Ilman omaa jalostusta ja alkutuotantoa nuo työpaikat ja verotulot syntyisivät jossain muualla – todennäköisesti ulkomailla. Ei ole siis kansantaloudenkaan kannalta ihan yhdentekevää, minkä makkarapaketin tiskistä valitsee.


Vastuullisuudesta. Alkuperämaa tai tilan nimikään eivät vielä kerro peruskuluttajalle mitään siitä, miten ruoka on tuotettu. Lähiruoka-termiin on leivottu ikään kuin sanattomasti sisään mielikuva vastuullisesta tuotannosta. Tähän mielikuvaan sisältyy vielä paljon käyttämätöntä markkinointipotentiaalia, mutta samanaikaisesti tuo mielikuva aiheuttaa myös haasteita ja riskejä. Vastuullisuus ei ole markkinointikikka tai jokin projekti, vaan pitkäjänteinen tapa toimia ja ajatella. Se haastaa alkutuottajan miettimään ja tarvittaessa korjaamaan omia toimintatapojaan, tuomaan ne esiin ja olemaan niistä myös ylpeä.

Vastuullisuuden tarkastelu taitaa kuitenkin kohdistua vielä liikaa pelkästään alkutuottajaan. Seuraava askel lieneekin keinojen kehittäminen koko ketjun vastuullisuuden esiin tuomiseen kuluttajalle. Siihen sisältyvät esimerkiksi jalostavien yritysten ja vähittäiskauppojen toimintatavat, kuljetusmuodot, taloudelliset vaikutukset sekä ravintoloiden ja julkisten keittiöiden hankinnat.

Lopulta kuitenkin kuluttaja ratkaisee itse: vaikuttaako alkuperä, tukevatko ostokseni omaa aluetta, ovatko valintani vastuullisia vai olenko lähiruokaketjun heikoin lenkki?

Sillai kai? Timo Pukkila


Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 



keskiviikko 30. elokuuta 2017

100 syytä lähiruoalle!

Keskellä parasta syksyn satoa Satakunnan Osuuskauppa ja Sikses parasta -hanke järjestivät yhteistyössä lähiruokatapahtuman Porissa Mikkolan Prisman yhteydessä. Tapahtuman toteutus oli erinomainen. Paikalla oli kymmenen lähiruokatuottajaa, ohjelmaa lapsille ja kaksi lähiruokateemaan keskittyvää paneelikeskustelua.


”Meidän tulee olla ylpeitä  erinomaisesta lähiruokamaakunnastamme”, todettiin paneelissa yhteen ääneen. Satakunnassa on ensinnäkin hyvin paljon alkutuottajia ja runsaasti monen kokoisia jalostavia yrityksiä. Lisäksi me kaikki ruoan parissa työskentelevät tunnistamme, että satakuntalaista lähiruokaa on tarjolla monessa eri tuoteryhmässä. Monipuolisuus onkin satakuntalaisen lähiruoan ehdoton valttikortti. Kaikkiaan Satakunta on ruokamaakunta parhaasta päästä, ellei paras.

Paneelikeskusteluissa todettiin useaan otteeseen myös satakuntalaisen ruoan tuoreus, laatu ja maku. Ruoan maulla, tuoreudella ja laadulla on merkitystä nykypäivänäkin. Valistuneet asiakkaat vaativat yhä enemmän myös tietoutta ruoan alkuperästä, kotimaisuudesta ja ekologisuudesta. Ja juuri näihin kysymyksiin suomalainen lähiruoka vastaa mitä parhaiten. Lähiruoka on in.


Lähellä tuotetun ruoan työllistämisen vaikutuksia ei voi myöskään unohtaa. Meillä on Satakunnassa tuhansia alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden työpaikkoja, jotka parhaalla tavalla varmistavat, että täällä ansaittu raha ohjautuu ruokaostoksien osalta tukemaan maakunnan kehitystä ja elinvoimaisuutta. Suosi satakuntalaista, parannat maakuntasi elinvoimaisuutta!

100 syytä ellei tarinaa löytyisi kertomaan tämän satakuntalaisen lähiruoan puolesta. Niiden kertominen lienee kuitenkin enemmän "ostetun mainoksen" näköistä. Täten suosittelen vahvasti kaikkia tutustumaan lähikaupassa ruokatuotteiden tarjontaan sekä maistamaan, kokeilemaan ja ihastumaan oman maakuntamme tuotteisiin. Takaan ettet pety. Pidetään Satakunnan "kullasta"  lähiruoasta yhdessä huolta. 

Sillai kai? Jussi Kaartinen

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Marja-aronia ‒ todellista superfoodia!

Viime keväisellä Sikses parasta -hankkeen tiedonhankintamatkalla poikkesimme Winklhofin omenan- ja marjanviljelytilalla Baijerissa (www.winklhof.de). Siellä allekirjoittaneelle tuli eteen erittäin mielenkiintoinen tuttavuus ‒ terveellinen aronia marja. Aroniamehua oli tilalla myynnissä 0,5 litran lasipullossa ja 3 litran kartonkilaatikossa. Lisäksi tilalla viljeltiin myös merkittäviä määriä omenaa. Kaiken kaikkiaan marja- ja omenatuotteiden myynnistä 95 % tapahtui verkon kautta, vain 5 % tuotannosta myydään perinteisen kaupan kautta. Aikaisemmin Winklhofin isäntä oli tuottanut muun muassa sianlihaa, mutta kannattavuusongelmien vuoksi vaihtanut tuotannonalaa.


Aroniamarjat ovat alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta Suomessa esiintyvä marja-aronia (Aronia mitschurinii) on saanut nimensä venäläiseltä kasvitieteilijältä Ivan Michurinilta, joka teki 1900-luvun alussa risteytyskokeita kehittääkseen uusia hyötykasveja.

Marja-aroniaa on siis viljelty Venäjällä jo vuosikymmeniä. Myös Puolassa ja muissa Itä-Euroopan maissa sitä on käytetty jo kauan lääkemarjana. Nykyisin sitä myydään myös valmisteina, kuten tabletteina tai teenä. Saksassa aronia tuli tunnetuksi vasta noin 1990-luvun lopulla. Ensimmäiset aroniat Winklhofin tilalle tuli vuonna 2006. Nyt viljelyalaa on jo monta hehtaaria. Jo aiemmin tila aloitti omenan viljelyn ja sitä on nykyisin seitsemän hehtaarin alalla.


Suomessa marja-aronian tuotanto on melko vähäistä, mutta tavallisen supermarketin hyllyltä löytyy esimerkiksi kotimaista marja-aronia mehua vaikka luomuna. Parhaita käyttötarkoituksia ovatkin mehujen lisäksi hillot ja hyytelöt. Marjojen sisältämien parkkiaineiden vuoksi ei aronia sovellu tuoreena naposteluun. Siinä menee niin sanotusti suu suppuun.

Winklhofin isännän jakaman artikkelin mukaan aronia sisältää muun muassa antioksidantteja enemmän kuin muut marjat. Marjalla on myös paljon muita terveysvaikutuksia. No, varmasti näinkin on, sillä aronia on esimerkiksi Yhdysvalloissa noussut tunnetuksi terveysmarjaksi. Meillä Suomessa on julkaistu monia artikkeleja, joissa on tuotu esiin marjojen sisältämiä flavonoidimääriä sekä B-, C- ja E- ryhmien vitamiineja. Myös kivennäisaineita, kuten magnesiumia, rautaa ja jodia on tässä marjassa runsaasti.


Winklhofin isännän terveysjuomaresepti
kuumaan kesäpäivään:

   • 60-100 ml marja-aroniaa sekoitettuna yhteen litraan raikasta vettä 
        • Juodaan päivän aikana ‒ terveysvaikutukset tulevat silloin parhain esiin. 
Makua unohtamatta!


Sillai kai? Jari

Tämän blogi-sarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kohta niitä saa – toivottavasti!

Marjahullu välttelee viimeiseen asti kaikkia muita kesämenoja heinäkuussa kuin marjastamista. Aikaisimpina kesinä marjahullun marjastamisen ja pakastamisen ilo alkaa heti juhannuksen jälkeen mansikan itsepoiminnalla. Iloa jaetaan marjahullun omien pakastinten lisäksi mummuille. Heti kohta mansikan jälkeen lintujen jättämät siniset läikät maassa herättävät marjahullun ”Joko nyt?!” 

Kohta niitä saa – toivottavasti! 
Marjahullun pääkohde on metsiemme supermarja mustikka. Sitä kerätään niin kauan kuin marjahullun omat (ja mummujen) pakastimet ovat liki täynnä – toisina vuosina enemmän, toisina vähemmän. Marjahullu ei usko Marttojen keväisiä neuvoja pakastinten tyhjentämisestä. Ylivuotisia marjoja pitää olla pahojen vuosien varalle. Marjahullu ei koskaan unohda kesää 2008, jolloin marjahullun omilta reviireiltä ei löytynyt mitään poimittavaa. Tällöin marjahullun piti käydä torilta kalliilla hinnalla ostamassa ei niin hyvälaatuisia marjoja. Marjahullu kyllä arvostaa torikauppiaita ja heidän poimijoitaan! Mutta tämä ketju ei ole niin nopea kuin marjahullun oma – aamulla metsään ja illalla siivotut marjat ovat jo pakastimessa.

Marjahullulla on omat marjareviirit. Niistä marjahullu puhuu korkeintaan kuntatasolla. Marjahullun pinnaa kiristää, jos joku marjahullun mielestä onneton on eksynyt marjahullun reviirille. Suurempiin toimiin kuin marjahullun omiin jupinoihin marjahullu ei kuitenkaan ryhdy. Osaa marjahullu sentään käyttäytyä, vaikka tässä vaiheessa marjahullun mielikuviin saattaa nousta kotimainen elokuva, jossa lakkasuolla tehtiin kaikenlaista epätoivoista poimijoiden karkottamiseksi. Marjahullun pinnaan kiristävät myös omien reviirien avohakkuut. Tai oikeastaan ne saavat marjahullun liki pois tolaltaan. Kun marjahullu on suurella vaivalla löytänyt hyvän marjapaikan, marjahullu toivoo sen säilyvän ikuisesti! Marjahullu ei pidä uuden reviirin etsimisestä. Marjahullu on selvästi paikkauskollinen. 

Marjahullun ja marjahullun miehen saalista kesältä 2016
Kyllä marjahullu avohakkuistakin oikeasti tykkää. Silloin kun hakkuun kohteena on ollut kuusikko, jonka tilalle kasvaa muheva vatukko. Marjahullu tykkää oikeastaan vatun poiminnasta vielä enemmän kuin mustikan poimimisesta. Marjahullukin tykkää säästää omaa selkäänsä. Yhtenä vuonna marjahullun selkä oli niin kipeänä – onneksi vain lyhyen aikaa – että marjahullun piti poimia mustikoita kontaten. Tämäkin onnistui hyvin, kun kyseessä oli rinteinen maasto. Kas näin, marjahullu osaa kääntää haasteetkin optimismiksi! Marjahullu muistaa juuri kyseisen poiminta- ja siivousrupeaman hyvin, kun marjahullu oli kerrankin tyytyväinen viikonlopun loppumisesta ja töihin lepäämään pääsemisestä.

Marjahullu kiittää itseään, ettei ole hurahtanut lakanpoimintaan. Marjahullua kauhistuttaa ajatus, että jossakin mansikan, mustikan ja vatun välissä pitäisi pyörähtää jollakin pohjoisella lakkasuolla. Marjahullu kyllä ymmärtää oman rajallisuutensa. Miksi marjahullu sitten marjastaa? Marjahullun mielestä mikään ei voita vähän sulatettuja marjoja iltapalana maun, vitamiinien ja kuitujen takia. Terveellistä, halpaa ja hyvää!

Sillai kai? Marjahullu Jaana toivottaa marjastamisen iloa muillekin

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Nyt metsään luvan kanssa!

Innostus luonnonyrtteihin tarttuu aina näin kesän korvalla. Itse kerään ja käytän luonnonyrttejä monipuolisemmin vuosi vuodelta. Mukaan mahtuu hyviä ja vähän huonompia keruukokeiluja. Tänä keväänä ilmasto on ollut kaikkea muuta kuin suosiollinen aikaiselle keruukaudelle. Keruuretken voi tehdä omassa pihassa tai metsässä sekä luvalla naapurin mailla. Jokamiehen oikeuksien mukaisesti meillä kaikilla on lupa kulkea toisen maalla, yöpyä tilapäisesti ja kerätä sieniä, marjoja, kukkia ja ruohomaisia kasveja. Lupa on fiksua kysyä maanomistajalta voimallisempaan luonnontuotteiden keruuseen eli oksien, kerkkien ja sammaleen keräämiseen.

Nykypäivänä monet puhuvat luonnonyrteistä kreikkalaisperäisellä sanalla horta. Horta on kreikkaa, ja tarkoittaa villiä vihreää luonnosta löytyvää syötävää. Luonnonyrtit tai villivihannekset ovat todellista aitoa lähiruokaa ja varsin ekologista. Viljelypanoksia ei juurikaan tarvita ja kuljetusmatkaa on vähän tai ei lainkaan. Luonnonyrtit voidaan poimia omasta pihasta ja ovat lähes ilmaisia.

©Sari Toikkanen
Luonnonyrtit sisältävät runsaasti antioksidantteina toimivia vitamiineja, hivenaineita ja flavonoideja. Kuten ruokavaliossa yleensä, kannattaa myös luonnonyrttien käytössä suosia monipuolisuutta ja vaihtelevuutta. Rohdosmaisesti vaikuttavia aineita sisältäviä luonnonyrttejä ei suositella käytettäväksi päivittäin viikkoa pidempään (kamomillasaunio, kultapiisku, mustikka, puolukka, peltokorte ja siankärsämö).  Nokkonen, mesiangervo, kataja, väinönputki ja koivunlehti voivat taas lisätä virtsaneritystä ja pitkään käytettynä rasittaa munuaisia. Oksaalihappoa sisältävät kasvit (raparperi, suolaheinät, ketunleipä ja mustikanlehti) voivat puolestaan haurastuttaa luustoa ja rasittaa munuaisia.  Munuaissairauksia sairastavia suositellaankin välttämään oksaalihappoa kokonaan. Luonnonyrttien tunnistuksessa ja käytössä onkin aluksi hyvä pysyä helposti tunnistettavissa ja turvallisissa kasveissa.

Kymmenen tuttua luonnonyrttiä

Luonnonyrtit ovat kuitenkin oikein kerättynä ihana lisä ruokavaliossa tai ruoassa ennen kesän sadon kypsymistä. Tässä kymmenen tuttua luonnonyrttiä ja käyttökohdetta, joiden käyttöön löytää helposti lisätietoa: www.arktisetaromit.fi

  1. Nokkonen, kuivattuna ihanaa ohukaisissa
  2. Pihlaja, nuoret lehdet juomana
  3. Maitohorsma, nuoret versot parsan tapaan
  4. Koivu, salaateissa nuorina lehtinä tai tee aineksina
  5. Kuusenkerkkä, herkullista siirapiksi keitettynä
  6. Voikukka, nuoret lehdet salaateissa
  7. Vadelma, hiostettuna teeaineksina
  8. Poimulehti, salaateissa nuorina versoina
  9. Ketunleipä eli käenkaali, maustamassa esimerkiksi kotijuusto
  10. Mesiangervo, jalkahauteissa tai hiostettuna teeaineissa
Moni villivihannes kannattaa hyödyntää nuorina versoina heti alkukeväästä. Ne rikastuttavatkin ruokavaliotamme ja valikoimaamme ennen varsinaisen viljellyn satokauden alkua ja samalla lisäämme hyvinvointiamme luonnossa liikkuen. 

Vinkki! Maitohorsman kuivatut lehdet sopivat mainiosti maustamaan pannukakku- tai ohukaistaikinaa. Annoksen kruunaa kuusenkerkkäsiirappi. Mikäli siirappia jää syksyyn, on se oiva helpotus yskäiselle.

 ©Sari Toikkanen

Kuusenkerkkäsiirappi 

5-6 l kuusen vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä
1 kg sokeria
vettä
  1. Huuhtele kerkät. Peitä kylmällä vedellä niin, että ne juuri peittyvät. Anna seisoa vedessä yön yli. 
  2. Keitä kerkkiä liotusvedessä noin 2 tuntia sekoittaen koko ajan, ettei seos pala pohjaan. 
  3. Siivilöi seos. Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 1,5 litraa. 
  4.  Lisää sokeri ja keitä seosta vielä toiset 2 tuntia sekoittaen (kattilan pohjaa myöten).
  5.  Seos on nyt siirappimaista ja kovettuu vähitellen. Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin. 
Kovaa marmelosta saa lisäämällä hyydytysaineitta. Valmiin marmelon väri on punaruskea.
Huom! Kerkkien keräämiseen tarvitaan lupa maanomistajalta, eli se ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.


Sillai kai? Anna




torstai 8. kesäkuuta 2017

Yrttien täyteistä kesää kaikille!

Kuten tiedämme, kevät eteni melko hitaasti ja myös kesä on tänä vuonna hieman myöhässä. Nyt alkaa kuitenkin olla se aika vuodesta, kun luonnonyrttejä kannattaa poimia talteen ja hyödyntää esimerkiksi ravintona ja ruoanlaitossa. Itse en ole ollut mikään luonnonyrttien tietäjä tai suurkerääjä, mutta tänä keväänä olen skarpannut asian suhteen. Viime kuukausien aikana olenkin tutustunut luonnonyrttien ihmeelliseen maailmaan. Tässä teillekin oppimani vinkit – aloittelijan näkökulmasta tosin.

Luonnonyrttien maailmaan tutustumista
kirjallisuuden avulla.
Aivan ensimmäiseksi tutustuin luonnonyrtteihin, niiden keruuseen ja käyttöön lainaamalla lähikirjastosta kirjallisuutta 
aiheeseen liittyen sekä etsimällä netistä tietoa. Lisäksi pääsin myös tapaamaan paikallista yrttiyrityksen omistajaa, jolta sain vielä lisäoppia. Luonnonyrtit ovat äärimmäisen ravintorikkaita ja niissä on vitamiineja hurjat määrät. Esimerkiksi kuusenkerkissä on paljon C-vitamiinia, flavonoideja, kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia. Monia luonnonyrttejä voi käyttää suoraan sellaisenaan, vaikka salaattien joukossa, mutta yrttejä voi myös säilöä esimerkiksi kuivaamalla. Kuivaaminen onkin yrttien pääsääntöinen säilömistapa ja se on tehtävä heti keruun jälkeen. Joitakin yrttejä, kuten nokkosta, on myös mahdollista ryöpätä ja sen jälkeen pakastaa.

Luonnonyrtit ovat lähiruokaa parhaimmillaan

Tiedonhankinnassa yllätyin siitä, että ravinnoksi kelpaavia ja ruoanlaitossa hyödynnettäviä yrttejä löytyy luonnosta aivan valtava määrä. Yksi lainaamista opaskirjasista (Viettelevät villiyrtit) esitteli yli 30 luonnonyrttiä erilaisine resepteineen. Opin myös muun muassa sen, että siankärsämöä on mahdollista käyttää keittojen mausteena! Kannattaa kuitenkin aina selvittää, miten luonnonyrttejä voi käyttää ravintona ja kuinka paljon tai usein. Lisäksi kannattaa olla tarkkana, ettei kerää myrkyllisiä lajikkeita. Ensikertalaisen on siis hyvä ottaa jokin opaskirja mukaan keruureissulle – ainakin jos aikoo kerätä tuntemattomampia yrttejä.

Voikukassa kannattaa suosia
pyöreälaitaisempia lehtiä.

Löysin myös paljon mielenkiintoista nippelitietoa yrttien keräämiseen ja käyttöön liittyen. Voikukissa sahalaitaiset lehdet ovat kaikista kitkerämpiä, joten niitä ei kannata kerätä. Koivunlehtiä sen sijaan ei suositella diabeetikoille niiden nopean verensokeria alentavan ominaisuuden vuoksi. Niin ja ennen kaikkea, luonnonyrtit ovat puhdasta lähiruokaa parhaimmillaan – niitä voi löytää ihan omalta takapihalta!

Yrtteihin tutustumisen jälkeen suuntasin lähimetsään sillä ajatuksella, että löytäisin yrttejä kerättäväksi. Otin varoiksi kirjastosta lainaamani opaskirjasen mukaan, jos yrttien tunnistaminen käykin metsässä haastavaksi. Mukaani tarttui kuitenkin ensimmäisellä reissulla vain tuttuja ja turvallisia lajikkeita: nokkosta, voikukanlehtiä ja maitohorsmaa. Sen lisäksi, että mukaani tarttui muutama yrtti, sain myös aimo annoksen liikuntaa ja ulkoilmaa lähimetsässä samoillessani. Luonnonyrttien keräily voikin olla myös mieluisa harrastus.

Voikukanlehteä smoothien joukkoon!
Keruureissun jälkeen muistelin vielä, mitä yrteille pitikään seuraavaksi tehdä. Nokkonen kuivumaan, maitohorsmille huuhtelu ja voikukista keskiosa pois sekä myös niille huuhtelu. Pikkusiskoni hieman epäileväisenä ihmetteli puuhaamistani keittiössä, mutta vakuutin hänelle homman olevan täysin hanskassa ja yleisesti rikkaruohona pidetyn voikukan toimivan tulevan välipalasmoothiemme yhtenä ainesosana äärimmäisen hyvin. Kaikki keräämäni yrtit päätyivätkin lopulta käyttöön ja makunystyrätkin suhtautuvat niihin yllättävän lempeästi. Totesin, että tätä hommaa kannattaa siis toteuttaa jatkossakin. 

Seuraavaksi suunnitteilla olisikin ottaa hieman suurempi ja haastavampi askel eteenpäin. Vuorossa ovat kuusenkerkät ja niistä kuusenkerkkäsiirapin valmistaminen. Sen jo ainakin tiedän, että kuusenkerkkiä kerätessä pitää muistaa kysyä maanomistajalta lupa. Siirapin valmistaminen on sen sijaan vielä hepreaa – lopputulosta odotellessa siis.

Tässä vielä oppimani vinkit aloittelijoille:

  • Tutustu luonnonyrtteihin ja niiden käyttöön netin tai lähikirjaston kirjavalikoiman avulla.
  • Kun lähdet luontoon, kerää vain yrttejä, jotka varmasti tunnistat. Myrkyllisiäkin lajikkeita nimittäin löytyy.
  • Kerää yrtit mahdollisimman puhtaista paikoista – vältä esimerkiksi isojen teiden pientareita.
  • Totuttele makuun vähitellen – alkuun vain muutama luonnonyrtti esimerkiksi salaatin tai smoothien joukkoon.
  • Ja ennen kaikkea, nauti uuden oppimisesta sekä uusista makuelämyksistä!

Sillai kai? Heidi

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Brändi, asenne ja itseanalysointi osana tulevaisuuden ruokakulttuuria?

Me elintarvikealan ihmiset tiedämme, että Suomen tavoitteena on kaksinkertaistaa elintarvikevienti vuoteen 2020 mennessä. Kansainvälisesti tarkasteltuna kysynnän trendit ovat meille suotuisat ja tuotteillemme on kysyntää. Tarvitsemme kuitenkin vielä paljon lisää vientituotteita, tuotevalikoimaa sekä vientiyrityksiä.

Keväällä Finnish Food Innovations-ohjelma ja INNOTORI-hanke järjestivät FUTURE 2025-työpajaputken, joka keskittyi tulevaisuuden trendeihin ja uusien vientituotteiden ideointiin. Tähän kokonaisuuteen kuului myös tiedonhankintamatka Lontooseen. Matkan punaisena lankana oli benchmarkata UK:n tuotekehityksen ja –konseptoinnin asiantuntijoita, havainnoida, tutustua ja hankkia ideoita uusiin tuotekonsepteihin ja pohtia nykyisten tuotteiden räätälöintiä ja vientimarkkinoita. Matkan järjestäjänä toimi Finnish Food Innovations-ohjelma.

Ruoka puhuttelee meitä nykyään ehkä enemmän kuin koskaan – niin hyvässä kuin pahassa. Kilpailu on kovaa ja tuotteet sekä yrittäjät kilpailevat olemassaolostaan. Uusia tuotteita etsitään ja syntyy koko ajan. UK:n markkinoilla niin yrittämisessä kuin tuotteessa asenne oli tärkeintä! Eläkeläinenkin voi olla bisneksessä mukana eikä iällä tai sukupuolella ollut väliä – yksinkertaisuus oli ratkaisevampaa.

Tärkeimpiä oppeja matkalta oli kuluttajien käyttäytymisen muuttuminen vuosien varrella: Itselle sopivia tuotteita ollaan valmiita hakemaan useista eri kaupoista. Myös ravintoloiden ja kauppojen välinen suhde on murtumassa ja kaupat ovat alkaneet tarjota kuluttajille kahviloita, viinibaareja ja ruoka-annoksia. 


Tuotenäytteitä maailmalta. 

Epätavalliset ainesosat trendikkäitä
Tuotekehityksen kannalta tarkasteltuna voimme Lontoota peilaten ottaa mallia ainakin terveellisten raaka-aineiden korostamisesta, funktionaalisuudesta, helppoudesta, ympäristönäkökulman huomioimista ja brändäyksestä. Erilaisia trendejä on olemassa paljon ja tällä hetkellä muinaiset viljat, gluteenittomuus, juurekset, siemenet ja kasviproteiinit olivat merenelävien ohella pop – punajuurta unohtamatta, josta Lontoon markkinoilla oli tullut uusi lehtikaali. Erikoisten ainesosien korostaminen on tärkeää ja ihmisillä pitää olla mahdollisuus myös maistaa tuotetta, sillä jalkauttaminen luonnollisesti lisää myyntiä. UK:n markkinoiden asiantuntija Pirjo Kontio-Blunt kertoi, että vain 10 % kuluttajista lukee pakkauksen sisällön ja siihen kulutetaan aikaa sekunti. Silti kaikki faktat on kerrottava gluteenittomuudesta, vegaaniuudesta ja niin edelleen lähtien.

Kuluttaja kokeilee ja rakentaa itselleen sopivan dieetin
Kuluttajien tietoisuus ja itsediagnosointi on korostunut ja ainesosien hyväksyttyjä terveysväitteitä ei sovi unohtaa markkinoissakaan. Tulehdustiloja pyritään itse ehkäisemään ja erilaisia ruokavalioita kokeillaan rohkeammin. Tuotteen ominaisuuksien korostaminen on siis osa brändiä: tämä tekee suolistolle hyvää, tästä ruoasta tänään elinvoimaa iholle ja hiuksille, huomenna puhdistumiseen ja niin edelleen. Terveellisyys tarkoittaa eri kuluttajille kuitenkin eri asioita, eikä yleisiin ohjeistuksiin luoteta, vaan tieto haetaan itse. Pienille yrityksille tämä voi tarkoittaa mahdollisuutta.

Onko banaani enää paras välipala?
Välipalakulttuurin nousu – snackification – on tullut jäädäkseen. Raaka-aineiden ja tuotteiden pitää olla helposti saatavilla, valmistettavissa ja nautittavissa. Snacking & go ja meal deal –tyyliset konseptit nähdään kiireiseen elämään ratkaisuna: Kerää koko ateria tai ota vain jälkkäri – valinnan teet sinä!

Vihreät arvot, eettisyys ja pieni hiilijalanjälki ovat puhuttaneet meitä ruoan ympärillä jo pitkään. Rinnalle on noussut vaihtoehtoisia tuotteita esimerkiksi lihalle ja vegaanien tuotevalikoima on kasvanut huikeasti ja hyönteiset nähdään yhtenä tulevaisuuden proteiinilähteenä. Hävikkiongelma on myös pyritty kääntämään voitoksi ja saataville on tuotu kakkoslaatuiset kasvikset. Innovaatioita ruokahävikin vähentämiseen oli jo kehitetty. Ostamassasi tuotteessa oli parhaimmillaan teksti: tässä on käytetty sellaisia kasviksia, jotka eivät kelvanneet kaupan hyllyille. 

Jännittävä tarina tai tuote myy!
Me suomalaiset olemme edelleen kovin vaatimattomia. Vaikka osaamme nykyään olla avoimemmin ylpeitä omista tuotteistamme ja puhtaista raaka-aineistamme, emme varmasti ole tehneet tämän osalta työtä vielä tarpeeksi. Kaikki lähtee tarinasta, sillä tarinat puhuttavat ja koskettavat. Oman tuotteen brändäys lähtee etiketistä, paketista ja logosta lähtien. Tuotekehityksessä olennaista on huomioida sen käyttäjä. Kun kehitetään tuotteita, mietitään aina sen tarkoitusta. Tämän kertomista kuluttajalle ei sovi unohtaa.

Sillai kai? Ansa

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 

tiistai 9. toukokuuta 2017

Hitaasti smoukattua BBQ –lihaa ja villiyrttejä

Kevään maukkain merkki on syvistä metsistä kaikuva Hank Williamsin musiikki ja kuusen latvustoissa leijaileva vankka savu. Silloin raavaat kaupunkilaismiehet pakkaavat autonsa laatulihalla ja hyvällä juomalla suunnaten kohti Tortinmäkeä. On alkamassa BBQ jatkokurssi Miss Klosen Kallen ja Mikan toimesta.


Osa kurssin savustuslaitteista

Tällä kertaa kurssin erityisteemoina ovat kilpa-BBQ:n salat ja metsiemme villiyrttiaarteet. Kurssi kuitenkin aloitetaan kevyemmin saunomisella ja pienellä iltapalalla. Iltapalaan kuuluu itse tehtyjä tacoja, salsoja, salaatteja sekä wingsejä, savustettua flanksteak’a ja limekanaa, jotka herättelevät makuaisteja ja viestivät sisäelimille, että tulevina kahtena päivänä on odotettavissa maustettua lihaa – ja paljon.

Lauantaina, kurssin varsinaisena avauspäivänä, paikalle saapuvat Suomen ainoan kilpa-BBQ –tiimin jäsen Riku Naskali ja Perinnepadasta villiyrttiasiantuntija Päivi Lehtonen. Ensin tietysti nautitaan ravitseva ja terveellinen aamiainen, sillä erityisesti villiyrttien bongailu metsässä vaatii energiaa.

Aamiaisen jälkeen ryhmäni suuntaa metsään, tai oikeastaan hakkuuaukealle Päivi Lehtosen johdolla. Koska kevät on niin myöhässä, emme oikeastaan löydä vielä muuta syömäkelpoista kuin horsmaa. Horsma on monikäyttöinen kasvi; sitä riitti coleslaw –salaattiin sekä peston ja vinegrette –kastikkeen raaka-aineeksi, sekä tietysti savussa grillattavaksi. Horsmalla voi muuten korvata tuontiparsat aivan kevyesti! Kuivatusta mesiangervosta valmistimme jälkiruoaksi maukasta pannacottaa.


Horsman grillausta.


Iltapäivän ryhmässä päästin kuulemaan BBQ:sta kilpailunäkökulmaa – enää pelkkä maku ei ratkaise vaan pitää huomioida myös ulkonäkö ja mureus. Toisin kuin kotioloissa, jossa riittää muutama eri mausterub -sekoitus, niin alan kilpailuissa brisketit injektoidaan fosfaattipohjaisella nesteellä (vapise Herra Snellman!) kahdeksan tuntia ennen savustusta. Ylimääräistä rasvaa trimmataan pois ja savustuksessa käytetään korkeampia lämpötiloja (135 - 150°C) kuin kotioloissa, kauniin värin saamiseksi ja savustusajan lyhentämiseksi.  Kanasta käytetään luullisia reisipaloja, joiden nahasta kaavitaan rasva ”bite through”:in varmistamiseksi. Rubatut kananpalat saivat ensin olla foliovuoassa kuumassa 30 min voikylvyssä, jonka jälkeen ne siirrettiin savustukseen. Lihan lisäksi savustimiin laitettiin kokeilumielessä myös kokonaisia perunoita ja herkkutattien jalkoja.


Savustetuille wingseille annetaan vielä väriä.                  

Perinteisesti Suomessa suositaan smoukkauksessa naudanlihan osalta tuontilihaa. Osittain siksi, että Suomessa brisketit (naudan rinta) ja flanksteakit (naudan kuve) menevät lihanleikkaamoissa suoraan jauhelihamyllyyn ja toisaalta siksi, että vähittäiskaupoista ei saa riittävän rasvaista ja marmoroitunutta lihaa, sillä pääosa kauppojen naudanlihasta on itseasiassa lypsennän lopettaneen lehmän lihaa. Mutta Suomessa kuitenkin kasvatetaan myös rotukarjaa, joten päätin itse ottaa savuun mukaan kotimaista briskettiä. Sen hankkiminen ei ole monimutkainen juttu. Soitto Vuorenmaan tilateurastamolle ja Juha varasi minulle satakuntalaista rotuhiehon briskettiä leikkauspäivänä vakuumiin pakattuna. Brisketit saivat ylleen Miss Klosen Beef rubia ja uutta salaista rubia, johon oli lisätty ainakin kahvia ja kaakaota. Yhdeksän tunnin savustus ja tunnin vetäytyminen foliossa lämpölaatikossa – oli hyvää, todella hyvää! Omasta mielestäni jopa parempaa kuin australialainen Black Angus.



Rubatut brisketit neljän tunnin savustuksen jälkeen.

Alan mestareiden edessä vannoutunutkin lihan ystävä nöyristyy. Ei riitä, että saa lihan onnistumaan. Myös lisukkeet, kastikkeet ja salsat pitää olla oikeanlaiset, niihin meitä opasti kokkimme Jani. Meillä Satakunnassa on löydettävissä kaikki raaka-aineet onnistuneeseen BBQ –ateriaan. Löytyy possua, lammasta, rotukarjaa ja siipikarjaa eri muodoissa – suosittelen kaikkia tutustumaan REKO –lähiruokarinkien tuottajiin, heiltä voi suoraan tiedustella erilaisia ruhonosia. Myös kalaa kannattaa joskus savustella muullakin kuin leppäpuulla.

En tiedä saisiko tätä paljastaa, mutta maustamalla ja savustamalla saisi kasvisruokavaliolla olevakin paljon enemmän kasviksista makua irti. Savustimia voi hankkia halvimmillaan reilulla satasella eli ovat hippasen kalliimpia kuin kunnolliset hiiligrillit. Olennaista on kuitenkin muistaa se, että kuumennus tapahtuu epäsuoralla lämmöllä ja savua ei tuoteta leppäpuulla, joka on varattu muikulle ja palvikinkulle.

Niin ja unohtui vielä muistuttaa siitä, että kun ”low and slow BBQ is on”, niin kaiuttimista saa kuulua vain country –musiikin klassikoita. Näin vältetään stressilihan syntyminen.

Sillai kai? Marko

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa.