Kohta niitä saa – toivottavasti!

Marjahullu välttelee viimeiseen asti kaikkia muita kesämenoja heinäkuussa kuin marjastamista. Aikaisimpina kesinä marjahullun marjastamisen ja pakastamisen ilo alkaa heti juhannuksen jälkeen mansikan itsepoiminnalla. Iloa jaetaan marjahullun omien pakastinten lisäksi mummuille. Heti kohta mansikan jälkeen lintujen jättämät siniset läikät maassa herättävät marjahullun ”Joko nyt?!” 

Kohta niitä saa – toivottavasti! 

Marjahullun pääkohde on metsiemme supermarja mustikka. Sitä kerätään niin kauan kuin marjahullun omat (ja mummujen) pakastimet ovat liki täynnä – toisina vuosina enemmän, toisina vähemmän. Marjahullu ei usko Marttojen keväisiä neuvoja pakastinten tyhjentämisestä. Ylivuotisia marjoja pitää olla pahojen vuosien varalle. Marjahullu ei koskaan unohda kesää 2008, jolloin marjahullun omilta reviireiltä ei löytynyt mitään poimittavaa. Tällöin marjahullun piti käydä torilta kalliilla hinnalla ostamassa ei niin hyvälaatuisia marjoja. Marjahullu kyllä arvostaa torikauppiaita ja heidän poimijoitaan! Mutta tämä ketju ei ole niin nopea kuin marjahullun oma – aamulla metsään ja illalla siivotut marjat ovat jo pakastimessa.

Marjahullulla on omat marjareviirit. Niistä marjahullu puhuu korkeintaan kuntatasolla. Marjahullun pinnaa kiristää, jos joku marjahullun mielestä onneton on eksynyt marjahullun reviirille. Suurempiin toimiin kuin marjahullun omiin jupinoihin marjahullu ei kuitenkaan ryhdy. Osaa marjahullu sentään käyttäytyä, vaikka tässä vaiheessa marjahullun mielikuviin saattaa nousta kotimainen elokuva, jossa lakkasuolla tehtiin kaikenlaista epätoivoista poimijoiden karkottamiseksi. Marjahullun pinnaan kiristävät myös omien reviirien avohakkuut. Tai oikeastaan ne saavat marjahullun liki pois tolaltaan. Kun marjahullu on suurella vaivalla löytänyt hyvän marjapaikan, marjahullu toivoo sen säilyvän ikuisesti! Marjahullu ei pidä uuden reviirin etsimisestä. Marjahullu on selvästi paikkauskollinen. 

Marjahullun ja marjahullun miehen saalista kesältä 2016

Kyllä marjahullu avohakkuistakin oikeasti tykkää. Silloin kun hakkuun kohteena on ollut kuusikko, jonka tilalle kasvaa muheva vatukko. Marjahullu tykkää oikeastaan vatun poiminnasta vielä enemmän kuin mustikan poimimisesta. Marjahullukin tykkää säästää omaa selkäänsä. Yhtenä vuonna marjahullun selkä oli niin kipeänä – onneksi vain lyhyen aikaa – että marjahullun piti poimia mustikoita kontaten. Tämäkin onnistui hyvin, kun kyseessä oli rinteinen maasto. Kas näin, marjahullu osaa kääntää haasteetkin optimismiksi! Marjahullu muistaa juuri kyseisen poiminta- ja siivousrupeaman hyvin, kun marjahullu oli kerrankin tyytyväinen viikonlopun loppumisesta ja töihin lepäämään pääsemisestä.

Marjahullu kiittää itseään, ettei ole hurahtanut lakanpoimintaan. Marjahullua kauhistuttaa ajatus, että jossakin mansikan, mustikan ja vatun välissä pitäisi pyörähtää jollakin pohjoisella lakkasuolla. Marjahullu kyllä ymmärtää oman rajallisuutensa. Miksi marjahullu sitten marjastaa? Marjahullun mielestä mikään ei voita vähän sulatettuja marjoja iltapalana maun, vitamiinien ja kuitujen takia. Terveellistä, halpaa ja hyvää!

Sillai kai? Marjahullu Jaana toivottaa marjastamisen iloa muillekin