torstai 19. huhtikuuta 2018

Haikuja höttömöttiäisille


Ajan merkit ovat kummallisia. Kun piintynyt lihansyöjä vielä eilen haaveili ikimuistoisesta annoksesta verta tihkuvaa koben härkää, niin nyt unissa hyppivät raamatulliset heinäsirkkalaumat ja lihaisan muhkeat matoset möngertävät aivolohkojen välillä. Oi aikoja, oi tapoja, oi muutosta! Tämä muutoksen kiihtyvä vauhti ruokaketjujen sisällä hämmentää pientä mieltäni. Kuka olisi uskonut viisi vuotta sitten, että Suomessa, byrokratian ihmemaassa, on nyt mahdollista kasvattaa ja myydä hyönteisiä ravinnoksi? Ja mihin suuntaan muutos jatkuu? Ovatko hyönteiset lautasillamme vain häviävän pienen hetken, ennen kuin nekin siirtyvät raaka-aineeksi kotibioreaktoreihimme?

EVIRAn www-sivujen mukaan Suomen markkinoilla on nyt sallittua myydä 6 erilaista hyönteistä (https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-myynti/elintarvikeryhmat/hyonteiset/lista-sallituista-hyonteislajeista/). Suomessa on sallittua vain kokonaisten hyönteisten käyttö, mutta kokonaiset hyönteiset saa esimerkiksi kuivauksen jälkeen rouhia tai jauhaa. Vähittäiskaupoista voi jo löytää muun muassa leipää, snackseja, mysliä, smoothieita, joihin on lisätty hyönteisiä. Alan kasvuprosentit ovat tällä hetkellä kovat ja uusia kasvattamoja syntyy nopeaan tahtiin. Tänä kesänä tuskin vielä nähdään grilleissä sirkkamakkaraa, mutta kesällä 2019 sekin ihme voidaan nähdä. Ja pakkohan sitäkin olisi maistaa. Monia erilaisia hyönteistuotteita maistaneena vastaan ei vielä ole tullut ainuttakaan makuelämystä, ehkä alan nopea kasvu ja tarve päästä nopeasti markkinoille on aiheuttanut kunnon tuotekehitysprosessien ohittamista.

Monet uskovat, että hyönteisravinto pelastaa ihmiskunnan. Jos kerran arviolta 2 miljardia ihmistä jo nyt syö päivittäin hyönteisiä, mikseivät myös loput. Joidenkin mielestä se on myös eettisempää proteiinin tuotantoa kuin perinteinen lihantuotanto. On myös näkemyksiä siitä, että hyönteisten lisääntynyt kasvatus ja hyödyntäminen ohjaisivat perinteistä tehoviljelyä maataloudessa kohti ekologisempaa tuotantoa, jossa samalla viljelyalan tarve maailmassa vähenisi. Ja eläinrehujen viljelyyn nyt käytössä olevat viljelyalat vapautuisivat kasvisten viljelyyn, mikä edesauttaisi myös globaalin ruokapulan täyttämistä. Sieluni silmin näen jo itseni isäntänä pienellä luomupalstalla, jossa iloiset porkkanat ja pirtsakat palkokasvit kasvavat harmonisessa yhteydessä maaperää muohkeuttavien matojen ja viuluaan soittavien heinäsirkkojen kanssa. Ja minä, virttyneen vihreässä villapaidassani, lausun illan hämärtyessä palstani kaikille elämänmuodoille haikuja kaikkeuden olevaisuudesta ja yhteydestä. Oi elämää…

Muutos on jatkuvaa ja vauhti kiihtyvää, ne ovat faktoja. Mutta faktaa on myös se, että perinteinen ruoantuotanto ja ruoka eivät ole ihan lähiaikoina katoamassa mihinkään. Me suomalaiset saamme edelleen nauttia maailman puhtaimmasta ruoasta, jos yhteiskunta ja me kuluttajat mahdollistamme sen. Kaikilla erilaisilla syötävillä höttömöttiäisillä on oma paikkansa ravintoketjussamme, menestyksen suuruus riippuu tuotteistusten onnistumisista. Globaalien ongelmien ratkaisemiseen on vielä pitkä matka, sillä Suomessa tuotettujen hyönteisten, niin kuin myös kasvistenkin, kilohinta logistisine kustannuksineen lienee vielä aika kaukana siitä, mitä ruokapulan vaivaamissa maissa ollaan valmiita maksamaan. Ja ehkä lopuksi on hyvä miettiä sitä, että jotain niiden höttömöttiäistenkin, jotka toivottavasti koskaan eivät pääse kasvatuspaikoistaan karkuun tuholaisiksi luontoomme, on syötävä kasvaakseen. Siihen haikut eivät riitä. Ja jos niiden ravinnoksi ei voi käyttää rehulainsäädännön vaatimusten vuoksi ruokaketjujen kaikkia sivuvirtoja, niin miten silloin edes voimme vähentää perinteisiä ruoantuotantoketjujamme? Onko eettisempää tai ekologisempaa tuottaa rehua hyönteisille kuin lihakarjalle? Ja miten kauan on hyväksyttävää ottaa hyönteisiä hengiltä ravinnoksi?

Sillai kai? Marko

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Oodi lounaissuomalaisten elintarvikeyritysten kasvulle

Satakunnasta - Sikses parasta -hanke toteutti kasvuhalukkuuskartoituksen satakuntalaisille elintarvikealan yrityksille vuonna 2017. Kartoituksen avulla saatiin 30 elintarvikealan yrityksen näkymät muun muassa kasvun mahdollistavista tekijöistä ja kasvun haasteista. Vuosien 2016 ja 2017 aikana Innotori-hankkeen yritystarvekartoituksessa selvitettiin 47 lounaissuomalaisten elintarvikealan yrityksen innovaatiotoiminnan tarpeita pohjautuen yrityshaastatteluihin. Yrityshaastatteluja tehtiin Satakunnassa yhteensä 26. Yritystarvekartoituksen haastattelukysymykset keskittyivät yritysten tuotekehitykseen, osto-, myynti- ja markkinointikanaviin, laatu- ja ympäristöasioihin, vientiin, yritysyhteistyöhön, asiakastarpeisiin sekä tulevaisuudennäkymiin.  Molemmissa hankkeissa haastatellut yritykset toimivat ruokaketjun kaikissa vaiheissa ja ovat pääsääntöisesti mikro- tai pk-yrityksiä.

Yhteenvetona todettakoon, että lounaissuomalaisten elintarvikeyrityksien tahtia tehdä määrätietoista työtä kasvun eteen ei voi kuin ihailla. Molempien hankkeiden yrityshaastatteluiden vastauksista ilmeni, että valtaosa yrityksistä tavoittelee toiminnassaan maltillista kasvua – ääripäät voimakas kasvu tai nykytilan säilyttäminen olivat lähes tasoissa. Maltti on siis valttia ja järki on päässä!

Mitä kasvua mahdollistavia tekijöitä on olemassa?

Yritykset näkevät markkinointiyhteistyön tärkeyden: yritysten väliselle yhteistyölle ja kehitysprojekteille on tarvetta. Mikro- ja pk-yrityksissä markkinointi ja sen kehittäminen on jokapäiväinen ilmassa leijuva haaste. Kasvua edesauttavia tekijöitä ovat myös uudet tuotteet ja uudet markkinat. Eikö kuulostakin ihanteelliselta, että ammattikeittiöt käyttäisivät lähialueiden elintarviketuottajien tuotteita? Eilen julkistettu Vuoden lähiruokateko on myönnetty paikallisviljelijän ja lounasravintolaketjun väliselle yhteistyölle. Odotan innolla, milloin tämä konsepti rantautuu Satakuntaan ja Varsinais-Suomeen. Mikä mainio tulevaisuuden aluevaltaus! Termi kuluttajalähtöisyys nousi haastatteluissa esiin monesti. Miten ihmeessä asettua asiakkaan saappaisiin? Missä välissä ehtii tehdä markkinamyyrän työtä?

Entäpä sitten ne haasteet?

Kasvua rajoittavia tekijöitä ovat muiden muassa potentiaalisten markkinakanavien löytäminen, pääoma (sen puuttuminen) sekä tuotantotilojen rajallisuus. Mikro- ja pk-yritykset haluavat itse tehdä tuotekehitystä, mutta kehitystyötä rajoittaa ajankäyttö ja taloudelliset resurssit. Myös tulevaisuus mietityttää - mihin suuntaan pitäisi kehittyä? Miten pysyä mukana trendien aallonharjalla? Myös osaavan työvoiman saatavuus koettiin haasteellisena. Kotimaassa ei osaavia tekijöitä ole tarjolla riittävästi ja osaavat tekijät siirtyvät nopeasti muihin tehtäviin. Käsityöt eivät saa arvostusta niin paljoa kuin kuuluisi. Huh. Satakuntalainen pessimismi yrittää nousta esiin!

Lista kasvun suurimmista haasteista saattaa olla pidempi kuin kasvun mahdollistavat tekijät. En antaisi tälle kuitenkaan kovin suurta roolia, sillä yritystoiminnasta puuttuisi suola ilman arkipäiväisiä, pitkäjänteisiä haasteita. Elintarviketuotannon ”boogie” maamme lounais- ja länsikolkassa on joka tapauksessa ennen kaikkea positiivinen! Siitä on oltava ylpeä. Ennen kaikkea ylpeä on oltava yrityksistä, jotka haasteista huolimatta näkevät valoisan tulevaisuuden ja tekevät uraauurtavaa työtä maakuntiemme elintarviketeollisuuden hyväksi.

Sillai kai?
Tuuli

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Luomutuotanto ja -elintarvikejalostus Satakunnassa

Luonnonmukainen tuotanto eli luomutuotanto tarkoittaa valvottua ja sovittuihin tuotantomenetelmiin sitoutunutta tuotantoa. Luomutuotantoa koskevat EU:n neuvoston ja komission asetukset määrittelevät tuotannon vähimmäisvaatimukset. Satakunta ei ole kärkitilastoissa luomupeltopinta-alassa tai luomueläinten määrässä. Luomualkutuotanto on täällä kuitenkin hitaassa, mutta varmassa kasvussa. Vuonna 2017 Satakunnassa oli 161 luomutilaa, joista 30 harjoitetaan kotieläintuotantoa. Peltoa luomussa on liki 9 500 ha, mikä on 6,7 % maakunnan peltopinta-alasta. Kolmessa vuodessa luomupeltopinta-ala on kasvanut liki 3 000 ha.

Luomuelintarvikejalostusta harjoittavia toimijoita ei ole kovin monia Satakunnassa, mutta edustettuina on kuitenkin niin pieniä kuin isojakin toimijoita. Luomuelintarvikkeiden koostumukselle on kolme pääsääntöä. Luomuelintarvikkeissa maatalousperäisten ainesosien osuuden on oltava suurempi kuin 50 %, maatalousperäisten ainesosien on oltava vähintään 95 % luomua ja 5 % ainesosista voi tietyin edellytyksin olla tavanomaisesti tuotettuja. Luomuelintarvikkeiden valmistusta valvoo Evira.

Vaikka varsinaisia luomuelintarviketoimijoita ei ole maakunnassa kovinkaan monta, luomutuotteita, kuten esimerkiksi hiutaleita, lihaa ja kasviksia saadaan myös paikallisesti. Alhaisen jalostusasteen valmistus on sopiva tapa aloittaa oman luomutilan tuotteiden valmistus, kuten hiutaleiden valmistuksen, mehujen valmistuksen pelkästään marjoista ilman lisättyä sokeria tai luomulihan myynnin.  Tämän valmistusmuodon valvonta kuuluu ELY-keskuksen valvontaan. Kun valmistuksessa käytetään yhtäkään tilan ulkopuolista ainesosaa, muuttuu toiminta luomuelintarvikkeiden valmistukseksi. Tästä ainoa poikkeus on luomuleivän valmistus tilan omista jauhoista, jolloin leipään on sallittua lisätä tilan ulkopuolisista ainesosista suolaa ja hiivaa.

Luomukulutus kasvaa maassamme. Pro Luomun mukaan viime vuonna luomutuotteita myytiin vähittäiskaupassa 13 % edellisvuotta enemmän. Korkein markkinaosuus luomussa on kasviöljyissä ja kananmunissa. Eniten luomuna myydään hedelmiä ja maitoa. Myös luomua ostavien kuluttajien osuus on kasvanut. Sitoutuneita luomukuluttajia on 28 % väestöstä. Sitoutuneisuus tarkoittaa, että luomua ostetaan vähintään kerran viikossa. Myös miesten osuus aktiivisina luomukuluttajina on Pro Luomun mukaan kasvussa.

Pääsiäinen on jo ovella. Tyypillisiä pääsiäisruokia, kuten karitsan tai lampaanlihaa ja kananmunia on ainakin saatavana luomutuotteina, myös satakuntalaisena tuotantona. Muutamilla satakuntalaisilla luomutiloilla on oma myymälä, joiden aukioloajat voi tarkistaa tilojen nettisivuilta tai Facebookista ja myös Porin kauppahallin Luomupuoti palvelee kuluttajia.



Lisätietoja Satakunnan luomutuotannosta Luomu Satakunnassa -koosteesta. Satakuntalaisista luomutiloista löytyy puolestaan esittelyjä täältä.


Myös mämmiä on mahdollista nauttia luomuna. Kuva Kymppi-Maukkaat

Sillai kai? Jaana

torstai 15. helmikuuta 2018

Hashtag vege

Vege on puhekieltä ja tarkoittaa vegetaristia eli kasvissyöjää.


Uutta kasvua luomusta -hanke järjesti tutustumismatkan Satakunnan luomuvähittäiskauppaan ja luomun näkymiin maakunnallisesti. Vierailuilla keskusteltiin kaupan edustajien kanssa paljon myös lähiruoasta ja ruokatrendeistä. Monet trendit tulevat ja menevät, mutta lähiruoka ja luomu ovat tulleet jäädäkseen. Mutta mikäs juttu tämä vege sitten on? Onko se tullut jäädäkseen? Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että vegetrendille ei näy loppua ainakaan lähitulevaisuudessa.

Jäin pohtimaan vierailujen jälkeen, elänkö tynnyrissä vai olenko vain true karnivori, että vegetrendi on mennyt minulta ohi. En elä ilman lihaa ja maitoa, joten todennäköisempää lienee, että olen itse päästänyt sen menemään ohi. Ylipäätään trendien häviäminen ihmisten mielistä käy entistä mahdottomammaksi, sillä sosiaalisen median palvelut ruokkivat trendejä ja toisinpäin.

Kaurajuomat (plus sen seitsemän sortin jatkeet juomista) soijavalmisteet, tofut, pavut, hedelmät ja vihannekset ovat nyt kuumaa kamaa. Samaan aikaan lihaa syödään ennätysmääriä. Lihatiedotuksen teettämän kyselyn mukaan 94 % suomalaisista syö lihaa jossain muodossa sen hyvän maun ja ravitsevuuden vuoksi. 6 % prosenttia suomalaisista ei syö lihaa lainkaan. Tärkeimmät syyt tähän ovat kasvissyönti ja eettiset syyt. Ohuesti paradoksaalista, että vegetrendi jyllää ja lihaa kuluu ennätyspaljon.

Tätä kirjoittaessani ja kaikkia mahdollisia sosiaalisen median kanavia ja Googlen syövereitä tutkiessani, innostun vegeresepteistä. Tai no, en nyt ihan niin paljoa, että korvaisin kaikista rakkaimman, eli maidon, kaurajuomalla. Mutta överiranskikset (sis. soijaproteiinipaloja, bataattiranskalaisia, avokadoa, granaattiomenaa, tomaattisalsaa, vegaanista majoneesia…) kuulostaa jo niin mielenkiintoiselta, että saattaisin sitä jopa kokeilla. Mättö mikä mättö – kelpaa!  

Kasvikset ovat hyvin tärkeä osa monipuolista ja terveellistä ruokavaliota, joten ehdottomasti kannatan hashtag kasviskeskiviikkoa. Tästä ja kasvisreseptiikasta intoutuneena kävin läpi paikallisen K-Supermarketin vegehyllyn. Ostoskoriin päätyi grahamkasvispiirakkaa, gurttia ja suklainen soijajuoma. Vihis ei paatuneen lihansyöjän silmissä ollut houkuttelevan näköinen, joten jätin sen tällä erää hyllyyn. Huomionarvoista on, että pakkaukset itsessään ovat hyvännäköisiä!


Nyt olen rehellinen. Grahamkasvispiirakka oli minun makuaisteilleni liikaa. Palaan mahdollisimman nopeasti takaisin lihaisiin, rakkaisiin grahampiirakoihin.
Gurtti saa minulta 5/5, todella herkullista! Erittäin onnistunut miksaus mustikkaa, eläviä maitohappobakteereja ja herneproteiinia.
Suklainen soijajuoma vain muistutti minua siitä, kuinka paljon rakastankaan maitoa.


Homma taitaa minun osaltani olla pihvi.

Sillai kai?
Tuuli

perjantai 9. helmikuuta 2018

Laskiaispulliin kuuluu kunnolla täytteitä!


Kirkollisten perinteiden mukaan laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä ja laskiaistiistaista on katsottu alkavan pääsiäiseen asti kestävä paasto. Paastoa edelsi hauskanpito sekä tuhdisti syöminen. Suomalaisten talonpoikien laskiaisen viettoon liittyi puolestaan vahvasti mäenlasku. Tulevan kesän pellavan ja hampunkasvua oli mahdollista ennustaa laskun pituudella. Uskottiin, että mitä pidemmäs lasku meni, sitä paremmin pellava seuraavana kesänä kasvoi.

Nykyisin laskiaiseen liitetään talviliikuntariehat ja ruokaperinteistä hernekeitto sekä laskiaispullat. Itselleni ehdoton suosikki laskiaisessa onkin talviliikunta sekä reippailun päätteeksi ansaitut laskiaispullat. Koska meillä on täällä Satakunnassa tällä hetkellä ihan kunnon talvi ja pakkasetkin paukkuvat, on ulkona monenlaisia mahdollisuuksia liikuntaan. Perinteisesti laskiaiseen liitettävän mäenlaskun lisäksi voi esimerkiksi lähteä hiihtämään tai luistelemaan. Mikäs onkaan sen parempaa, kuin reippaan hiihtolenkin päätteeksi nauttia laskiaispullista kera lämpimän kaakaon!

Tähän mennessä olen enimmäkseen nauttinut äitini leipomista laskiaispullista, sillä mielestäni pullan leipominen on ehkä hieman tylsää puuhaa, ja äidin pullat ne vain ovat parhaita! Nyt kuitenkin päätin ryhdistäytyä ja kokeilla, josko onnistuisin leipomaan yhtä hyviä pullia kuin äitini (…tai no lähes yhtä hyviä edes). 

Niinpä etsin äitini pullareseptin ja ryhdyin työn touhuun!

Pullat saatu uuniin asti! Reseptin pikkupullat muuttuivat vähän alkuperäistä suunnitelmaa suuremmiksi..
Perinteisestä hillosta poiketen tein mansikkasurvosta pakkasesta löytyneistä mansikoista. Survoin haarukalla sulaneita mansikoita ja joukkoon laitoin hieman sokeria. 
Valmiit pullat! Hillon lisäksi laskiaispulliin kuuluu kunnolla kermaa! Niin, että pullat ovat hyvin meheviä ja niitä on jo vähän vaikea syödä.


Jos haluat laskiaisperinteitä noudattaen nauttia myös satakuntalaisesta hernekeitosta, löydät sen reseptin täältä.


Sillai kai?
Heidi

Lähde: Jyväskylän yliopiston museo: Laskiainen: https://www.jyu.fi/tdk/museo/laskiainen/las1.html

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Made on keskitalven herkku

Keskitalvi on vahvasti madeaikaa ja ainakin Satakunnassa mateen pyyntiaika alkaa olla nyt käsillä. Kala kutee kotivesistönsä sijainnista riippuen tammi-maaliskuussa. Mateen ammatillinen pyynti tapahtuu yleensä rysillä tai verkoilla. Vapaa-ajan kalastaja tavoittelee madetta puolestaan useimmiten pilkkimällä. Made ottaa pilkkiin päivälläkin, mutta yleensä parhaat saaliit saadaan hämärässä kutualueiden tuntumasta.
Made on turskakaloihin kuuluva petokala, joka viettää aikuisikänsä viileiden vesien ympäröimänä, jos mahdollista. Ilmaston muuttuminen ja siitä aiheutuva vesien lämpeneminen aiheuttavat haasteita mateen selviämiselle etenkin eteläisessä Suomessa. Veikeän konnamaisesta ulkomuodostaan huolimatta itse kala on lihaltaan herkullisen makuinen. Valmistusmahdollisuuksia onkin monia. Yksi ehdoton mateesta valmistettava herkku on madekeitto.
Madekeitto
  • 1 kg nyljettyä madetta
  • 8 perunaa
  • porkkana
  • 2 sipulia
  • puolikas selleri
  • voita
  • kuohukermaa
  • merisuolaa
  • maustepippureita
  • laakerinlehtiä
  • tuoretta tilliä

1. Made nyljetään, sisäelimet ja kidukset poistetaan ja kala pestään. Maksan ystävät poimivat maksan talteen. Jos tuuri käy ja kohdalle on sattunut kutematon naaras, otetaan mäti talteen.

2. Ensin keitetään kalaliemi. Nyljetty made laitetaan kattilaan päineen kaikkineen (voidaan paloitella, jos iso). Kattila täytetään kylmällä vedellä ja joukkoon laitetaan pari laakerinlehteä, sopivasti maustepippuria ja merisuolaa. Annetaan kiehua kypsäksi ja keitoksen pinnalta kaavitaan syntyvää vaahtoa pois. Hieman kitkerä vaahto ei ole vaarallista, muttei se makua parannakaan. Kun made on kypsää, nostetaan se lautaselle. Lihat irrotetaan ruodoista.

3. Otetaan toinen kattila, jonka pohjalle laitetaan kunnolla voita. Lisätään pilkottu sipuli ja lohkotut perunat sekä selleri ja kuullotetaan pieni tovi. Toisessa kattilassa oleva kalaliemi siivilöidään kasvisten päälle ja annetaan kiehua kypsäksi. Lisätään mausteita, jos tarvetta. Jos maksaa maistuu, lisätään se tässä vaiheessa keittoon.

4. Lopuksi lisätään kuohukerma, liemitarpeista peratut lihat ja runsaasti tuoretta tilliä.

5. Jos perkaaja on ollut huolellinen, nautitaan erinomaista ruodotonta kalakeittoa!

Sillai kai? Tero